Missä on psykologin paikka?

Olen ollut opiskeluaikani onnellisessa kuplassa, jossa olen kokenut psykologin ammatin merkitykselliseksi ja tärkeäksi. Pidin itsestään selvänä, että psykologit ovat työyhteisöissään moniammatillisen tiimin erittäin keskeisiä jäseniä. Harjoittelun ensimmäinen viikko on kuitenkin pudottanut maanpinnalle – todellisuus ei täysin vastannutkaan mielikuvaani. Minulle ei ole vielä aivan selvää, mikä on psykologin rooli erikoissairaanhoidossa psykiatrian osastoympäristössä. 

Millä tavalla psykologit eroavat muista ammattiryhmistä? Mitä on psykologien erityisosaaminen? Näitä asioita olen viime päivinä pohtinut paljon. Psykologit itse varmasti tietävät oman asiantuntijuutensa ja osaamisensa, enhän minäkään varmasti muuten onnelliseen kuplaani olisi päätynyt. 

Kysymys kai kuuluukin, tietävätkö muut? Vaikuttaa siltä, että psykologin tutkimukset ja testimenetelmät ovat hyvin muidenkin tiedossa, mutta osataanko meidän muuta asiantuntemustamme hyödyntää? Ainakin oppilashuollon ja työterveyden sovellusaloilla tehdyt tutkimukset ovat osoittaneet, etteivät muiden ammattiryhmien edustajat täysin tunnistaneet psykologien osaamista. 

Viime aikoina mediassa ja julkisessa keskustelussa valtavasti tilaa saaneen mielenterveyden ja psykiatrian kriisin myötä kellekään ei liene epäselvää, että julkisessa terveydenhuollossa on valtava resurssipula, mikä tuo oman lisämausteensa tähän kokonaisuuteen. En voi olla miettimättä myös sitä, millä tavalla resurssipula vaikuttaa myös psykologin työhön – toisaalta varmasti työmäärän lisääntymisenä, mutta toisaalta organisaatioiden tasolla resurssien niukkuutena myös kaikesta ei-välttämättömästä karsimalla. Niin tärkeää ja merkityksellistä kuin psykologin työ onkin, se taidetaan vain harvoin laskea välttämättömäksi, jolloin siitä on valitettavan helppoa karsia. Mielestäni on itsestään selvää, että sote-palveluissa paras tulos saadaan moniammatillisesti, eri ammattiryhmien asiantuntijuuden yhteisvaikutuksena. 

Lopulta tämä kaikki päätyy myös Psykologiliiton edunvalvonnallisiin tavoitteisiin: sen selventämiseen myös muille, mitä psykologit aidosti tekevät ja mitä meidän asiantuntemuksemme on, mutta myös psykologien saamista lakikirjauksiin. Psykologi on lailla suojattu ammattinimike, minkä seurauksena myös psykologin työ on suojattua. Mutta mitä on se psykologin työ, jonka voi hoitaa vain psykologi, ei joku muu ammattilainen? 

Kirjoittaja on Suomen Psykologiliiton hallituksen jäsen.