Aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriön (ADHD) diagnoosit ovat yleistyneet dramaattisesti kaikenikäisillä sekä Suomessa että kansainvälisesti (1,2). Suurella osalla ADHD-tutkimuksiin hakeutuvista esiintyy myös merkittäviä tunnesäätelyn vaikeuksia (3). Noin 25–45 % ADHD-diagnosoiduista lapsista (4,5) ja 34–70 % aikuisista (4,6) kuvaa toimintakykyyn ja hyvinvointiin merkittävästi vaikuttavia vaikeuksia tällä alueella. ADHD-oireisiin liittyviin tunnesäätelyn vaikeuksiin on niiden yleisyydestä huolimatta kiinnitetty suhteellisen vähän huomiota (4,5,6). 

Näkemykset tunnesäätelyn vaikeuksien suhteesta muihin ADHD-oireisiin ovat vaihdelleet (4,6,7). Huomattavasta yhteisesiintyvyydestä huolimatta näitä vaikeuksia ei toistaiseksi ole nostettu esiin ADHD-oireistoon keskeisesti liittyvänä itsenäisenä ilmiönä DSM-5 – tai ICD-11-diagnoosijärjestelmissä, vaikkakin DSM-5-järjestelmässä tunnesäätelyn vaikeudet suositellaan tällä hetkellä huomioitavaksi ADHD-diagnoosia tukevana liitännäispiirteenä. Vuonna 2019 Euroopan psykiatriyhdistys nimesi tunnesäätelyvaikeudet yhdeksi kuudesta ADHD:n ydinoireesta (8). Tunnesäätelyvaikeuksia esiintyy sekä ADHD:n tarkkaamattomuuteen painottuvassa, yliaktiivis-impulsiivisessa että yhdistetyssä esiintymismuodossa (9). 

Ehdotamme, että tunnesäätelyyn liittyvät vaikeudet tulisi ymmärtää ja huomioida nykyistä paremmin ADHD-asiakkaiden hoidossa ja kuntoutuksessa, sillä ne ennustavat heikompia ADHD:n hoitotuloksia ja mielenterveyden häiriöiden ja sosiaalisten, koulutukseen ja työelämään liittyvien ongelmien suurentunutta riskiä kaikissa yksilön ikävaiheissa (4,6,7,10). 

Miten tunteidensäätelyvaikeudet ilmenevät? 

ADHD-kirjallisuudessa vaikeudet tunnesäätelyssä on tyypillisesti määritelty tunnereaktioiden epävakaudeksi ja impulsiivisuudeksi, ärsyyntymisherkkyydeksi, alhaiseksi turhautumisen sietokyvyksi, tunnereaktioiden suhteettomaksi voimakkuudeksi, virinneiden tunnetilojen tahdonalaisen säätelyn työläydeksi sekä vaikeudeksi ilmaista tunnetiloja odotetulla tavalla (9). 

Tunnesäätelyn vaikeudet ilmenevät ADHD-diagnoosin saaneilla lapsilla jo varhain, ja niiden ajatellaan olevan perinnöllinen ja muista mahdollisista rinnakkaisdiagnooseista itsenäinen osa ADHD:n oirekuvaa (6,11). ADHD-lapsilla on havaittu verrokkeja selvästi enemmän vaikeuksia sekä myönteisten että kielteisten tunnereaktioiden säätelyssä. Heillä tunteiden säätelyyn liittyvät vaikeudet ilmenevät tyypillisesti voimakkaina tunnepurkauksina ja vaikeutena ilmaista sopivalla tavalla erilaisia tunnekokemuksia (12). ADHD aikuisilla tunteidensäätelyvaikeudet painottuvat tunnetilojen epävakauteen sekä negatiivisiin tunnereaktioihin, kuten aggressiivisuuteen ja ärsyyntymiseen (10). 

Teoriatasolla muutoksen ajatellaan liittyvän elinkaaren aikaiseen adaptiiviseen kehitykseen, jonka aikana yliaktiivisuusoireet tyypillisesti lievittyvät ja tarkkaavaisuuden kontrollointiin liittyvät vaikeudet korostuvat. Arkikielellä ilmaistuna ADHD-henkilön tunnereaktiot voivat viritä nopeasti ja tilanteeseen nähden suhteettoman voimakkaina tai epäasianmukaisina. Tunnereaktiot voivat tuntua kokijasta itsestään arvaamattomilta ja hallitsemattomilta, mikä voi kuormittaa esimerkiksi ihmissuhteita. 

ADHD-oireistoon kuuluvien tunnesäätelyvaikeuksien on osoitettu poikkeavan laadullisesti esimerkiksi autismikirjoon, kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön ja epävakaaseen persoonallisuuteen liittyvistä tunnesäätelyvaikeuksista (7,13). Jopa 70–80 % ADHD-henkilöistä kokee jossakin elämänsä vaiheessa samanaikaista mielenterveyden oireilua, esimerkiksi uhmakkuus- ja käytöshäiriön, persoonallisuushäiriöiden, mielialahäiriöiden, syömishäiriöiden tai päihdehäiriöiden oireita (7). 

Tunnesäätelyn vaikeuksien on kuitenkin osoitettu esiintyvän ADHD-henkilöillä myös ilman mielenterveysoireita (10). 

Tunnesäätelyn neuropsykologiset ja neurobiologiset prosessit 

Tutkimuskirjallisuudessa ADHD-henkilöiden tunnesäätelyvaikeuksilla on havaittu yhteys tunteiden tunnistamisen vaikeuksiin, työmuistin kapeuteen, vanhempien heikkoihin tunnesäätelyn taitoihin sekä autonomisen hermoston poikkeavaan reagointiin (11,12). Neuropsykologisesta näkökulmasta ADHD henkilöillä on havaittu poikkeavuutta prosesseissa, jotka liittyvät orientoitumiseen, tunnistamiseen ja huomion kohdentamiseen tunnetasolla merkityksellisiin ärsykkeisiin (ns. bottom-up-prosessit), sekä prosesseissa, jotka liittyvät tunnetasolla merkityksellisen tiedon arviointiin sekä riski/palkkioarviointeihin (ns. top-down-prosessit). 

ADHD-henkilöiden tiedetään olevan muita alttiimpia kiinnittämään huomiota tunnesävyltään kielteisiin ärsykkeisiin, heikompia erottelemaan nopeasti ja tarkasti tunnesävyjä ihmiskasvoista tai puheäänestä sekä alttiimpia suosimaan välittömiä pieniä palkintoja suurempien, viivästettyjen sijasta. Neurofysiologian näkökulmasta tunteiden säätelyn vaikeudet ADHD:ssa on liitetty mm. pikkuaivojen, mantelitumakkeen, hippokampuksen, ventraalisen aivojuovion, prefrontaalisen aivokuoren ja limbisen järjestelmän poikkeavuuksiin (4,6,7,10). Tehokas tunnesäätely täten edellyttää yksilöltä sekä nopeaa tunteiden tunnistamista että kykyä reagoida tunnereaktioihin tasapainoisella, kontekstiin sopivalla tavalla. 

Miten tunnesäätelyn vaikeudet voidaan huomioida kuntoutuksessa? 

ADHD-oireiden kuntoutus suunnitellaan yksilöllisesti. Keskeisiä kuntoutusvaihtoehtoja ovat lääkitys, psykoedukaatio ja psykososiaalinen kuntoutus (13). Tutkimusten perusteella ADHD-oireiden hoito saattaa ainakin jossain määrin helpottaa myös tunnesäätelyn vaikeuksia vahvistamalla toiminnanohjausta ja yleistä itsesäätelyä (7,10). Koska ADHD-oireisiin kytkeytyvillä tunnesäätelyvaikeuksilla on laaja-alaisia negatiivisia toiminnallisia vaikutuksia useilla keskeisillä elämänalueilla (8,9), ADHD-diagnoosin saaneiden henkilöiden kuntoutukseen on tärkeä sisällyttää myös tunnesäätelyn vahvistamiseen tähtääviä menetelmiä, kuten kognitiiviseen tai dialektisen käyttäytymisterapiaan perustuvia keinoja (7,10,11). Lasten kohdalla lupaavia tuloksia on saatu myös sosiaalisten taitojen harjoittelusta (14). 

Ymmärtämällä ADHD:hen liittyviä tunnesäätelyoireita paremmin mm. psykologit voivat tarjota kohdennetumpaa ja tehokkaampaa hoitoa asiakkailleen, millä yksilötasolla paremman elämänlaadun lisäksi voidaan olettaa olevan myös kansantaloudellista painoarvoa. 

Artikkelin kirjoittajat

• Laura Alanen 
  Psykologian maisteri, laillistettu psykologi laura.alanen@proneuron.fi 
• Anna Järvinen
  Psykologian tohtori, PhD, laillistettu psykologi
  anna.jarvinen@proneuron.fi 
• Anna Keski-Rahkonen
  Professori, LT, psykiatrian ja terveydenhuollon erikoislääkäri
  anna.keski-rahkonen@helsinki.fi