Mikä on maailmankuvani?

Viime aikoina olen pohtinut paljon psykologina olemista, omaa ammatillista identiteettiä sekä millaisia työkaluja minulla on psykologina toimimiseen. Itsensä käyttäminen on yksi tärkeimmistä tekijöistä työskennellessämme asiakkaan kans­sa ja fasilitoidessamme muutosta. 

Mitä sitten tarkoitan itsensä käyttämisellä (use of self)? Itsensä käyttäminen tarkoittaa sitä, että yhdistämme omaksutut tiedot, taidot ja persoonamme, arvom­me, uskomuksemme, elämänkokemuksemme ja kulttuurisen perimämme. Psykologit ovat ”muuttujia” ihmisyhtälössä, joten miten me näemme, ymmär­rämme ja toimimme vaikuttaa toisiin ”muuttujiin” silloin kun olemme toisten ihmisten tai organisaatioiden kanssa tekemisissä. Keitä me olemme seuraa meitä jokaisessa roolissa ja tilanteessa missä olemme. 

Oman itsensä käyttäminen näyttäytyy useammalla tavalla: miltä vaikutamme, miten puhumme ja esitäm­me ajatuksiamme; millaisia asenteita, arvoja, vinoumia, pelkoja, huolia ja tapoja meillä on; mikä meitä motivoi; millainen itsetunto meillä on; millaisia aikomuksia, päätöksiä ja valintoja teemme, miten toimimme; millaisen kokemuksen, tietämyksen ja taidot omaamme; mitä kokemuksia/ajatuksia meillä on siitä mihin pystymme; millainen tietoisuuden taso meillä on eli miten olemme tietoisia itsestämme ja toisista tai kuinka defensiivisiä olemme. Itsensä käyttämiseen vaikuttaa myös kulttuurinen ja kansallinen taustamme, identiteetti, sukupuoli, ikä ja sosiaalinen identiteetti sekä elämänhistoria. Psykologien tulee hallita itseään kyetäkseen prosessoimaan niin tietoa kuin omia tunteita, ajatuksia ja käyttäytymistä. Itsensä hallinta on ratkaiseva luotaessa luottamuksellista ja tuot­toisaa suhdetta asiakkaaseen.

Olen itse esittänyt itselleni mm. seuraavia kysymyksiä:

• Miksi teen tätä työtä?
• Miksi halusin psykologiksi? 
• Mitä henkilökohtaisia tarpeita psykologina olo palvelee?
• Mitä ominaisuuksia tuon tälle alalle?
• Mitä osaan?
• Millainen olen asiakkaita kohdatessani?
• Mistä tykkään psykologin työssä, mistä en?
• Pidänkö kysymysten esittämisestä?
• Annanko mielelläni neuvoja vai kuuntelenko ja annan asiakkaan tehdä oivalluksia?
• Pidänkö asiakkaiden haastamisesta ja konfrontoimisesta?
• Miten ratkon ongelmia? 
• Miten teen päätöksiä? 
• Minkälaiset asiat minua pelottaa? Pelkäänkö auktoriteetteja? Vältänkö konflikteja?
• Mitkä ovat heikkouksiani?
• Mikä on maailmankuvani?
• Mitkä elämänkriisit ovat muokanneet maailmankuvaani?
• Miten ratkon henkilökohtaisia ongelmia?
• Millaisia uskomuksia ja arvoja minulla on? 
• Millaisia ajatusvinoumia minulla on?

Näitä kysymyksiä mielessäni olen myös pohtinut, millainen olen Psykologiliiton hallituksen jäsenenä ja mitä voin tuoda hallitukseen. Toivottavasti uutena jäsenenä tuon toimintaan uusia näkökulmia ja rakentavia ratkaisuehdotuksia.

Kirjoittaja on Psykologiliiton hallituksen jäsen.