Mikä minua kiinnostaa ja milloin se pitäisi tietää 

Tampere täyttyi ystävänpäivänä psykologian opiskelijoista, kun jo toistamiseen täällä järjestettiin Psykologian Uramessut. Näiden jälkitohinoissa ainakin allekirjoittaneen päässä on pyörinyt paljon harjoittelupaikka ja sen hakeminen. Jos joku olisi kysynyt opintojen alussa olleelta Hennalta, mihin haluaisin harjoitteluun, vastaukseni olisi voinut olla hyvinkin erilainen verrattuna nykyhetkeen, jolloin harjoitteluun hakeminen on ajankohtaista. 

Mielestäni kyseessä on mielenkiintoinen ilmiö, joka on nähtävissä hyvin monella meidän alamme opiskelijalla. Vaikka psykologia todennäköisesti sitä opiskelemaan hakevaa kiinnostaa, saattaa tieto psykologin työmahdollisuuksia olla vähäinen. Enkä siis sano, että tässä olisi mitään pahaa; päinvastoin, opinnot juuri aloittanut opiskelija on todella optimaalisessa tilanteessa – hänellä on edessään mahdollisuus oppia, mitä kaikkea psykologi oikeasti voi tehdä. 

Sen vuoksi, että psykologin työmahdollisuudet ovat hyvin laajat, voi kiinnostuksen kohde tai ajatus tulevasta harjoittelupaikasta vaihtua opintojen aikana hyvinkin useasti. Kehityspsykologian kurssilla voi herätä halu työskennellä lasten ja nuorten parissa, neuropsykologian kurssilla kiinnostus neuropsykologin erikoistumiskoulutukseen tai mielenterveyden kurssilla työskentelyyn mielenterveyden häiriöistä kärsivien parissa. Toisaalta on myös olemassa heitä, jotka saattavat tietää jo heti opintoihin hakeutuessaan sen, mitä he haluavat tehdä, eikä siinäkään ole mitään väärää tai pahaa. Päinvastoin tämä voi mahdollistaa sen, että pystyy jo opintojen aikana keskittymään itselle mielekkäisiin teemoihin ja paneutua niihin entisestään. 

Mielestäni kuitenkin tällainen pohdinta osoittaa sen, mikä psykologiassa ja sen opinnoissa on hienoa. Opintojen aikana ei tarvitse tehdä valintaa siitä, mikä on oma juttusi ja missä haluat tehdä koko työurasi. Tiettyyn harjoittelupaikkaan hakeminen ei tarkoita sitä, että kyseessä on täysin varmasti sinun juttusi, vaan saat täydellisen mahdollisuuden kokeilla tiettyä psykologin työtä ja katsoa, millaisia ajatuksia se sinussa herättää. Voi olla, että ennen harjoittelua ajattelet, että kyseinen työnkuva on juuri sitä, mitä työltäsi haluat. Harjoittelun aikana ja jälkeen kuitenkin ajatukset saattavat muuttua. Hienoa on juuri se, että tässäkin vaiheessa sinulla on yhä koko maailma auki yhdellä nimekkeellä: psykologi.

Kirjoittaja on Tampereen yliopiston psykologian opiskelijoiden ainejärjestö Cortexin puheenjohtaja