Vastakkain ovat kärjistäen huoli kuntouttavan terapian loppumisesta ja toisaalta käytön loputon kasvu tai kuten STM:n johtaja Liisa Siika-aho toteaa ”Sanotaan niin, että näin kovaa kasvu-uraa ei voi jatkaa” (HS 6.4.2022). 

Tällä hetkellä kuntoutuspsykoterapiaa myönnetään valtakunnallisesti yhdenmukaisin kriteerein mutta saako terapiaa valtakunnallisesti yhdenmukaisesti? Kun tarkastelee aineistoa kuntoutuspsykoterapiaa saaneista vuosilta 2011–2021 (THL, Sotkanet) voi havaita, että esimerkiksi 25–64-vuotiaissa on maakunnittain lähes kymmenkertainen ero vähiten (Ahvenanmaa) ja eniten (Keski-Suomi) terapiaa saaneiden määrässä vuonna 2011. Tarkastelujaksolla kuntoutuspsykoterapiaa vuosittain saaneiden määrä noin viisinkertaistui koko Suomessa ja alueelliset erot kapeutuivat: Ahvenanmaalla saatiin edelleen vähiten terapiaa, mutta ero kärkeen Pohjois-Karjalaan oli enää hieman yli kolminkertainen. Kymmenessä vuodessa Ahvenanmaalla terapiaa saaneiden määrä lisääntyikin eniten (11,7-kertaisesti), kun perää pitää Kainuu (2,6-kertaisesti).

Mitkä tekijät selittävät alueellisia eroja? Vaikka kuntoutuspsykoterapia on lakisääteistä, ei psykoterapeuttien tarjonta ole alueellisesti tasaisesti jakautunut alueiden väestömäärään nähden. Esimerkiksi yliopistokaupungeissa terapeutteja on väestömäärään nähden enemmän kuin niiden ulkopuolella. 

Toisaalta psyykkinen oireilu vaihtelee alueittain. Esimerkiksi mielenterveysperustaisesti sairauspäivärahaa saaneiden määrällä arvioituna vuonna 2011 vähiten oireilua oli Etelä-Savossa (sairauspäivärahaa sai 15,5 henkeä 1000 vastaavan ikäistä kohden) verrattuna eniten oireileviin Kainuussa (22,4 henkeä 1000 vastaavan ikäistä kohden). Vuonna 2021 kärkeä piti Pohjois-Savo (37,1 henkeä), kun vähiten oireilua ilmeni Uudellamaalla (24,7 henkeä). Sairauspäivärahan kasvulla arvioituna alueiden välillä oli vähän eroa: Vähäisin kasvu oli Uudellamaalla (1,4-kertainen) verrattuna Pohjois-Savoon (2-kertainen). 

Lisäksi mielenterveysongelmien erilaisissa hoitokäytännöissä tunnistetaan alueellisia eroja. Esimerkiksi kun verrattiin uudempien SSRI-masennuslääkkeiden käyttöä vanhempiin, trisyklisiin masennuslääkkeisiin vuosina 1995–2010 havaittiin, että uudempia lääkkeitä käytettiin merkittävästi enemmän pääkaupunkiseudulla verrattuna sen ulkopuolelle, kun taas trisyklisten lääkkeiden käyttö toteutui toisin päin. Lisäksi matala koulutustaso yhdistyi vähäisempään uudempien lääkkeiden käyttöön, alueesta riippumatta riippumatta (Halonen ym 2018). Onkin syytä kysyä, miksi alue ja koulutustaso ovat yhteydessä lääkemääräysten eroihin ja vaikuttavatko ne myös muun hoidon toteutumiseen?

Mikäli kuntoutuspsykoterapian käyttöä selittävät alueelliset erot terapeuttien saatavuudessa, psyykkisessä sairastavuudessa sekä hoitokäytäntöjen muotoutumisessa, on monikanavarahoituksen purkamisen myötä hyvinvointialueille siirtymässä merkittävä vastuu jo ennestään isojen erojen pienentämisessä osana uutta järjestelmää. Nämä erot on kuitenkin julkisessa keskustelussa sivuutettu, vaikka ne ovat olleet tiedossa koko ajan. Kun alueilla jatkavat samat terveydenhuollon toimijat kuin aikaisemmin maakunnissa, näyttää lähes mahdottomalta, että palvelut toteutuisivat yhdenmukaisesti, erityisesti kun rahapussin nyörit ovat tiukalla. Se etu kuntoutuspsykoterapian nykyjärjestelmässä onkin, että mikäli työ- tai opiskelukyvyn haitta on sama alueesta riippumatta, on siihen saatavilla yhdenmukainen rahoitus, vaikka hoidon toteutumiseen vaikuttavia muita, esimerkiksi sosioekonomisia tekijöitä tunnetaan vielä huonosti.

Lopuksi, kuntoutuspsykoterapia on tarkoitettu tilanteisiin, joissa työ- tai opiskelukyky on uhattuna. Tällä hetkellä se valitettavasti kuitenkin paikkaa perustason hoitoa, eli ennaltaehkäisevän tai varhaisen hoidon puutteita. Kuntoutuspsykoterapiajärjestelmän sekä ennaltaehkäisyn ja perustason hoidon kehittämistä ei tulisi sotkea keskenään.

PsT Sanna Selinheimo on Psykologiliiton hallituksen jäsen.

Lähteet:

• THL, Sotkanet, Kelan kuntoutuspsykoterapiaa saaneet sekä sairauspäivärahoja saaneet 25–65-vuotiaat 2011–2021 maakunnittain, katsottu 10.4.2021
• Halonen, J. I., Koskinen, A., Kouvonen, A., Varje, P., Pirkola, S., & Väänänen, A. (2018). Distinctive use of newer and older antidepressants in major geographical areas: a nationally representative register-based study. Journal of Affective Disorders, 229, 358-363.