Kun Sote osui tuulettimeen

Uudessa sote-esityksessä esitetään opiskeluhuollon siirtämistä sote-maakuntiin. Vaikka pari vuotta sitten, edellisen sote-valmistelun yhteydessä jo arvioitiin asiaa perusteellisesti ja päädyttiin siihen, että lasten edun kannalta järkevintä on antaa psykologien ja kuraattorien jatkaa hyvää työtään sivistystoimessa. Toki maakunnan kunnat saivat halutessaan päättää asian toisinkin, ja mikäs siinä. Se, mikä toimii Helsingissä tai Tampereella ei välttämättä pelitä Kainuussa.

Kouluissa on tehty hienoa eri alojen ammattilaisten yhteistyötä. Opettajan työssä painottuu kasvatus, ja oppilashuollon ammattilaiset ovat myös oppimisen psykologisten ilmiöitten asiantuntijoita. Tämä yhteisen ajattelupohjan kehittäminen on ollut vuosi vuodelta tärkeämpää. Tulevaisuudessa yhteistyö on entistäkin tärkeämpää, sillä kouluissa ei enää opeteta nippelitietoa (senhän tekee Google), vaan keskitytään ajattelun taitoihin, vuorovaikutukseen, empatiaan. Nämä ovat tuttuja asioita myös psykologeille ja kuraattoreille, joten he voivat uudessa koulussa antaa paljon tukea opettajille.

Tämä yhteistyö halutaan nyt romuttaa, ampua alas, tappaa, palauttaa takaisin kivikauteen.

Psykologit ja kuraattorit halutaan antamaan tietyn protokollan mukaan tehtyjä hoitoja muutamaan keskeisimpään lääketieteelliseen vaivaan. Osalla kuraattorien työajasta halutaan paikata lastensuojelun resurssivajetta. Näin siitä sote-esityksestä voi päätellä.

Pahinta asiassa on se, että tästä ei suostuta edes keskustelemaan, vastakkaisia argumentteja ei haluta ottaa huomioon. Mikä maa tämä Suomi on – tasa-arvon ja demokratian mallimaa, vai olemmeko vaivihkaa siirtyneet niin sanottuun suomalaiseen demokratiaan?

Hallituksen sote-esityksen perustelut esitettävään siirtoon ovat mielenkiintoiset, mutta samalla ne ovat mielestäni kyseenalaiset. Sotessa oppilashuolto saisi lisää rahaa ja sitovat mitoitukset. Eli jos huoltajuus vaihdetaan isältä äidille, niin lapsi saa lisää viikkorahaa ja löysemmät kotiintuloajat? Oikeasti tässä kai puututaan yhden valtion yksistä ja samoista rahoista. Ei se hallintokunnan vaihtaminen sinällään rahamäärää lisää.

Toinen perustelu on se, että näin saataisiin poistettua alan työvoimapula. Mistähän tuo sitten johtuu, että tällä hetkellä sivistyspuolelle on helpompi saada psykologeja ja kuraattoreja töihin? Miksi se työvoimapula on paha niissä kunnissa, joissa psykososiaalinen oppilashuolto on sosiaali- ja terveystoimessa? Mistähän se johtuu, että työhyvinvointikyselyissä tulee hyviä tuloksia niissä kunnissa, joissa oppilashuolto on sivistystoimessa. 

Esitystä perustellaan myös sillä, että siirto helpottaisi kokonaiskuvan hallintaa. Riippuu kai siitä, kenen kokonaiskuvasta tässä puhutaan. Jos ajateltaisiin lapsen etua päiväkodeissa, kouluissa ja oppilaitoksissa, pitäisi myös kouluterveydenhuolto siirtää sinne missä lapsetkin ovat eli koulun palkkalistoille. Silloin meillä olisi täydellinen kokonaiskuva siinä ainoassa yhteiskunnan paikassa, jossa koko ikäluokka taapertaa.

Raskain mielin seuraan näitä esityksiä. Jos yhteisöllinen työ ja opettajille annettava pedagoginen tuki poistetaan/minimoidaan, kuka ne asiat hoitaa? Jos oppilailla pitää olla diagnoosi ennen psykologille tai kuraattorille pääsyä, kuka hoitaa ne pienet murheet, jotka hoitamattomina kasvavat suuriksi möröiksi? Joutuuko koulu palkkaamaan ihan uusia ihmisiä hoitamaan näitä perinteisiä psykologien ja kuraattorien töitä? Onko meillä todellakin rahaa kaikkeen tällaiseen keskellä koronakurjuutta? Ja onko meillä varaa jättää kuulematta se, mitä koulun väellä on asiasta sanottavana?

Sotessa tehdään hienoa työtä. Monien lasten elämä saadaan pelastettua uutteran ja uutta luovan työn avulla. Oppilashuollon olisi varmasti hyvä olla siinä porukassa. Ehkä jopa helpompaa kuin nykyään. Mutta on pakko reagoida esitystä vastaan, sillä toteutuessaan esitys jättäisi ison osan lasten ja koulujen asioista hoitamatta. Nyt on lapsen etu kyseessä.

Kirjoittaja on kirjoittanut tämän kuten kaikki muutkin bloginsa yksityishenkilönä, joka pohtii yhteiskunnan ja elämän koukeroita muuttuvassa maailmassa.