Köyhä

Köyhyys on aina suhteellista: Huippumersujen autotallissa Volvo näyttää kälyisältä menopeliltä ja sama Volvo näyttää ökypeliltä Köyhälän kulkuteillä. Kuuden neliön lämmittämättömässä lautahökkelissä asuva kokee itsensä rikkaaksi ja toinen kokee itsensä köyhäksi, vaikka saisi viittä vaille kaikki maailman rikkaudet.

Psykologinen köyhyys on pahempaa kuin objektiivinen köyhyys. Itsensä köyhäksi kokeva tuntee olevansa häviäjä, luuseri. Hän tuntee, että köyhyys on lyönyt häneen poltinmerkin, jättänyt hajun joka ei lähde pois vaikka miten hienolla Oil of Olaylla hinkkaisi.

Henkisesti itsensä köyhäksi tunteva ihminen on vaaraksi itselleen. Hän syö epäterveellisesti, juo liikaa ja huonoja juomia, koska hän haluaa säästää. Köyhä myös syö ja juo liikaa siksi, että hänellä on jäänyt lapsena vajausta. Ylenahmiminen on keino näyttää muille, että nyt on millä mällätä. Rikkaassa perheessä kasvaneet syövät yleensä terveellisesti. He ovat saaneet epäterveellisistä herkuista kyllikseen jo lapsena; niillä ei ole statusarvoa.

Usein köyhä on köyhä siksi, että toiset kokevat hänen näyttävän tai haisevan köyhältä. He suhtautuvat kuin köyhään. David Tzurielin tutkimuksessa selvisi, että köyhän näköisiksi puetut lapset saivat huonompia arvioita osaamisestaan kuin muut lapset. Köyhäksi leimattua saa monen mielestä kiusata, ja häntä pidetään tyhmänä ja syypäänä omaan köyhyyteensä.

Meillä puhutaan paljon maahanmuuttajista, mutta aika moni meistä on sellainen, kun katsotaan muutama sukupolvi taaksepäin. Puhutaan suomi toisena kielenä -oppilaista, vaikka suomi olisi neljäs tai viideskin kieli. Miksei sanota suoraan, että osa lapsista on köyhiä? Tosin sen erään puolueen edustajien voisi olla vaikea tulla sanomaan televisioon, että ”köyhät pitää karkottaa takaisin omaan kotimaahansa”. On paljon helpompaa mollata maahanmuuttajia.

Köyhä kokee olevansa köyhä, koska hän ei ole muka jaksanut ahertaa kylliksi. Rikas kokee ansainneensa kaiken omalla työllään. Toki rikkaalle voi väliin tulla tunnontuskia. Hänellä on niihin varaa, koska tilille jää vielä laupeudentekojenkin jälkeen soma summa talletuksia. Psykologisesti autuaimman tunteen taitaa tuoda se, että lahjoittaa nimettömänä ison summan dollareita.

Köyhä ei aina halua psykologin tarjoamaa oivallusta ja henkisen hyvinvoinnin lisäämistä. Köyhä haluaa rahaa.

Psykologi ei yleensä ole paras köyhän auttaja. Köyhä ei aina halua psykologin tarjoamaa oivallusta ja henkisen hyvinvoinnin lisäämistä. Köyhä haluaa rahaa. Ei hän halua menettää omakotitalon vertaa rahaa analyysissa käyntiin, sillä hän haluaa sen omakotitalon. Eikä köyhä koe, että siinä olisi mitään väärää. Ei välttämättä edes silloin, jos tavoitteen saavuttamiseksi pitää rikkoa lakia. Köyhä kokee, että hänellä on lopultakin oikeus saada edes jotain siitä runsaudenarvesta, jota häneltä on kaikki nämä vuodet piiloteltu.

Sitä paitsi psykologi on itsekin usein köyhä. Hänkään ei ymmärrä köyhyyttä, koska se hävettää häntä ja hän haluaa päästä siitä pois. Köyhä köyhää taluttamassa, no way. Terapia on rikkaiden huvi. Köyhä käy kerran kuukaudessa mielenterveysasemalla raportoimassa kalansaaliit ja sen, että ahistaa edelleen.

Kirjoittaja on kirjoittanut tämän kuten kaikki muutkin bloginsa yksityishenkilönä, joka pohtii yhteiskunnan ja elämän koukeroita muuttuvassa maailmassa.