Kohti yhteistä kahvihuonetta

Muistan fuksisyksyltäni muutaman vuoden takaa henkilökunnan lämpimän vastaanoton osaksi yhteisöä. Ensisijaisesti he toivottivat tervetulleeksi osaksi yliopistoyhteisöä, mutta puheissa korostui myös ajatus kollegiaalisuudesta psykologeina. Opintojeni edetessä pääsinkin tutustumaan moneen henkilökunnan jäseneen paremmin kursseilla, mutta silti heidän tapaamisensa esimerkiksi ohjaustilanteissa tai järjestötoiminnan kautta jännitti. Kun kohtaamisia kertyi enemmän, jännitys hävisi ja keskustelut etenivät jopa yhteiseen ideointiin.

Mielestäni sekä opiskelijat että henkilökunta voisivat hyötyä ajan viettämisestä yhdessä aiempaa useammin. Ei tarvitsisi heti bilettää villisti – tutustumisen voisi aloittaa muiden aktiviteettien parissa. Yhdessä jonkun molemmille vieraamman asian tekeminen helpottaisi jään rikkomista ja asettaisi kaikki niin sanotusti samalle viivalle. 

Opiskelijoilla voi olla kokemus siitä, ettei heitä kuunnella tai heidän mielipiteellään ole merkitystä. Keskusteluissa henkilökunnan kanssa on tullut esille, että he mielellään toteuttaisivat opiskelijoiden toiveita, mutta se vaatii usein paljon yhteistä keskustelua. Parempi tutustuminen toisikin henkilökuntaa helposti lähestyvämmäksi niin, että yhteistyö on mielekästä ja innostavaa. 

Myös henkilökunnan näkökulmasta näen yhdessä tekemisessä monia etuja. Opiskelijoiden passiivisuus luennoilla ja tyhjänä palautetut palautelomakkeet saattavat vaihtua aktiiviseen osallistumiseen, jos opettaja on jo tuttu. Lisäksi työhyvinvoinnin näkökulmasta on varmasti kevyempää tehdä töitä yhteisössä, jossa kasvot yhdistyvät nimiin helpommin. Erityisesti näkisin vapaamuotoisen yhdessä tekemisen henkilökunnalle mahdollisuudeksi välittää eteenpäin sellaista arvokasta hiljaista tietoa, jota kurssikirjoista tai luennoilta ei ole mahdollista oppia. 

Turun yliopiston psykologian oppiaineen henkilökunnan ja Fobian hallituksen välinen yhteistyö on ottanut isoja harppauksia koronan jälkeen. On ollut erittäin silmiä avaavaa päästä oppimaan jo kahtena vuotena siitä, miten oma oppiaineemme käytännön tasolla pyörii. Olen kiitollinen, että olen tullut kohdatuksi henkilökuntaa tavatessani. Usein käsiteltävät asiat ovat monitahoisia ja henkilökunnan kädet voivat olla sidotut toiveidemme suhteen. Tästä huolimatta olen kokenut, että opiskelijoiden ääni halutaan kuulla, ja asioita muuttaa, jos erinäinen byrokratia sekä säännöt sen sallivat.

Lähdetään siis rohkeasti yhdessä pelaamaan lautapelejä, kävelyretkelle luonnon äärelle tai askartelemaan joulukortteja hyväntekeväisyyteen!

Kirjoittaja on Turun yliopiston psykologian opiskelijoiden ainejärjestö Fobian varapuheenjohtaja.