Kenen mielipiteellä on merkitystä?

Opintojeni alkuvaiheessa osallistuin ainejärjestöni syyskokoukseen lähinnä, koska fukseja kannustettiin siihen. Silloin olin aivan varma siitä, että en ryhtyisi järjestöaktiiviksi tai hakisi mukaan hallitukseen. Nyt, monta hallituskautta takanani ja valmistumisen siintäessä, väitän, että olen opintojakin enemmän oppinut järjestötoiminnasta. Monesta itselleni tärkeästä opista haluan tässä mainita sen, että jokaisella on oikeus ja kyky vaikuttaa – ainejärjestötasolla, yliopiston tasolla, kansallisella tasolla, Psykologiliitossa, ja missä ikinä haluaakaan.

Toisinaan tuntuu kuitenkin enemmänkin siltä, ettei itse voi vaikuttaa mihinkään. Opiskelijoiden toimeentuloa Suomessa heikennetään entisestään ja äärioikeiston suosio on maailmalla kasvussa. Mitä siis merkitsevät maailman mittakaavassa omat valinnat ja arvot, jos edes yrittämällä ei onnistu? En voi tai halua väittää, että kaikki vaikuttamistyö olisi helppoa – eikä itselleni tuttu ainejärjestötoiminta ole sama asia kuin maailmanpolitiikka. Mutta jokainen voi tehdä jotain, ja usein sillä on merkitystä. Politiikassa vaikuttamista on paitsi ehdokkaaksi asettuminen myös äänestäminen ja arjen valinnat. Paikallisemmalla tasolla järjestötoiminnassa vaikuttaa voi myös antamalla palautetta tai käymällä esimerkiksi ainejärjestönsä syyskokouksessa, vaikka ei itse ryhtyisi hallituksen jäseneksi.

Vaikuttaakseen asioihin ei siis ole pakko olla poliitikko tai hallituslainen. Väitän kuitenkin, että niissäkin tehtävissä voi ja saa toimia kuka tahansa, eikä siihen vaikuta kokemuksen määrä tai persoonallisuus – itsestäänselvyys, joka ei itselleni ainakaan fuksina ollut niinkään itsestään selvä asia. Silloin olin täysin vakuuttunut siitä, että minun kaltaiseni henkilö ei voi mitenkään olla järjestötoimija; että en ole tarpeeksi osaava ja ettei minun mielipiteilläni ole mitään merkitystä. Toisinaan on myös mukavaa olla väärässä. 

Ei tarvitse osata kaikkea täydellisesti jo ennen kuin ryhtyy vaikuttamistyöhön, vaan on sallittua yrittää silloinkin, kun ei ole itsestään varma. Itse asiassa koen sen olevan jopa tarpeellista, sillä jos kukaan ei yritä ennen kuin jo osaa, on maailmassa varsin rajoitettu määrä ihmisiä, jotka osaavat tarpeeksi hyvin. Ja osasimmepa entuudestaan paljon tai vähän, on meistä jokaisen mielipiteellä merkitystä.

Tämän hieman kiusallisen kliseisen tekstin sanoma ei ole mitään uutta eikä ennenkuulumatonta. Eikä sen tarvitse sitä ollakaan.

Kirjoittaja on Psykologiliiton hallituksen varajäsen SPOLin edustajana.