läpinäkyvä

1. Jonka läpi voi nähdä. 
   Esimerkiksi: Läpinäkyvä harso. Kuvakielessä, kuvallisesti, kielikuva: valheelliseksi, harhauttavaksi havaittava. 
   Esimerkiksi: Läpinäkyvä syy. Läpinäkyvä selitys. Liian läpinäkyvä propaganda.

Ajatus esseestä, joka kostuu näennäisesti irrallisista osioista tuli luettuani Maggie Nelsonin Sinelmiä -teoksen. Minua kiehtoo ajatus fragmenteista ja niiden väliin jäävästä tilasta. Hengitystauoista, jotka antavat tilaa ajatuksille. 

On tärkeää olla näkyvä. On tärkeää tehdä asiat näkyviksi. On tärkeää löytää äänensä. Mutta vielä tärkeämpää on se, mitä äänellään tekee. 

koulukiusaaminen

1. Oppilaiden välinen kiusaaminen koulussa ja koulumatkoilla.

kiusaaminen

1. Häiritseminen, ärsyttäminen, kiusanteko, kiusaaminen kysymyksillä, kärttäminen, haittaaminen, vaivaaminen, kidutus, kärsimys, piina, pakottaminen, uhkailu. 

Entä jos aloittaisin sanomalla haluavani muuttaa koulukiusaamisen määritelmän suomen kielen sanakirjassa. Haluan, että se tavoittaa kaiken kivun, jonka kiusatuksi joutuminen sisältää. 

Kiusaamisen tutkimuksessa laajasti käytetty määritelmä on peräisin norjalaiselta tutkijalta Dan Olweukselta ja se sisältää kolme osatekijää. Ne ovat toistuvuus, tahallisuus ja vallan epätasapaino. Kiusaamisessa on kyse alistussuhteesta, joka on suhteellisen pysyvä ja usein näkyvä koko luokkaryhmälle. Häiritseminen, ärsyttäminen, kiusanteko, kärttäminen, haittaaminen ja vaivaaminen eivät sisällä edes vihjausta näistä. Kidutus, kärsimys, piina, pakottaminen ja uhkailu ovat tekoina oikeassa suunnassa, mutta miksi ne on laitettu listan loppuun? 

Listojen alut tuntuvat merkityksellisemmiltä kuin niiden loput. 

Kouluttaessani opettajia kerron yhä uudelleen tutkimuksessa käytetyn määritelmän. Kerron, mikä siinä on keskeistä ja miksi haluan, että meillä kaikilla on sama ymmärrys asiasta. Teen niin, vaikka samalla ajattelen, että se on mahdottomuus. 

Määritelmä ei vie meitä riittävän lähelle kiusatun oppilaan kokemusta. 

Vasta, kun lisäämme koulutuksiin katkelman Antti Röngän teoksesta Jalat irti, pääsemme lähemmäs määritelmän ydintä, kiusatun oppilaan kokemusta. Se on yksinäinen paikka, josta on vaikea löytää poispääsyä. Paikka, jossa on samaan aikaan näkymätön ja sorrettu. 

Luen teoksesta otteen, jossa päähenkilöä heitellään ruokavälitunnin aikana kivillä ja hän pakenee metsään. Se loppuu näin: ”Peura ei hievahtanut. En uskaltanut irrottaa katsetta eläimen silmistä. Oli hiljaista kuin sadussa. – Mulla ei ole ketään, kuiskasin. – Ja mua kiusataan. Peura tuijotti. – Mua vihataan, kuiskasin.”

Kun lopetan lukemisen minua itkettää ja on hiljaista. Luen saman katkelman useassa eri koulutuksessa ja joka kerta seurauksena on tiivis hiljaisuus, tunne siitä, että olemme saman kokemuksen äärellä, että tavoitamme jotain hyvin tärkeää toisen ihmisen kokemuksesta.

Marraskuu 2019. Olen seuraavana päivänä luennoimassa ja kouluttamassa haastavista kiusaamistapauksista. Hotellihuoneessa on leveät ikkunalaudat ja näkymä Oulujoelle, joki jäätyy ja puut ovat kuurassa, ja seuraavan päivän sisällöt ovat koossa, niin valmiit kuin voivat olla. Istun ikkunalaudalla, eikä minulla ole mitään annettavaa seuraavan päivän osallistujille. En tiedä, mitä he tarvitsevat tai mitä haluan heille sanoa. Kuura kasvaa puihin ja minä istun ikkunalaudalla yksin.

Luentosali on suuri. Minun on seistävä korokkeella, että osallistujat näkevät minut, puhuttava mikrofoniin, että ääneni kuuluu ja siitä huolimatta minusta tuntuu edelleen, ettei minulla ole mitään sellaista sanottavaa, mitä joku ei olisi jo aiemmin sanonut. Avaan kirjan ja alan lukea. Lukemani ote loppuu näin: ” – Mä yritin vaan selviytyä. Päästä seuraavaan hetkeen ja päivään. Silloin tuntu, että pääsee helpommalla kun on hiljaa. – Niin, isä sanoo. – Kyllä mä sen ymmärrän… – Mä en halunnu mitään erityiskohtelua. Mä en halunnu olla kiusattu. Mä halusin vaan olla mä.” 

Suljen kirjan. On äänetöntä. Luentosali on pienentynyt, olemme samassa paikassa ja se on tärkeää.  

valta

1. (Katso: erikseen) jonkin tai jonkun oikeus tai mahdollisuus hallita jotakin, määrätä tai päättää jostakin.
2. Herruus, valtius.

Valta liittyy aina väistämättä kiusaamiseen. Kiusaaminen on alistussuhde ja vallan epätasapaino on keskeinen osa kiusaamisen määritelmää. Muita kiusaavilla oppilailla on usein valtatavoitteita. Heille on tärkeää olla näkyviä, vaikutusvaltaisia ja ihailtuja sen sijaan, että ystävyys ja se, että olisi läheinen muiden kanssa olisi tärkeää. Monissa koululuokissa vallan epätasapaino ruokkii itseään ja muita kiusaavat oppilaat ovat luokkatovereidensa silmissä suosittuja. Eivät pidettyjä, mutta suosittuja. Ja kiusaaminen tekee heistä yhä suositumpia. 

William Goldingin vuonna 1954 julkaistu romaani Kärpästen herra kertoo vallasta. Lentokone putoaa ja ryhmä englantilaisia koulupoikia pelastautuu paikkaan, joka paljastuu pian autioksi saareksi. On selvittävä saarella tai löydettävä tapa päästä takaisin kotiin. Muodostuu ryhmä, jolle valitaan johtaja. Tai oikeastaan jo heti aluksi muodostuu kaksi eri ryhmää. Kilpaillaan johtajuudesta, siitä kuka päättää, miten saarella ollaan ja mitä tavoitellaan. Ryhmät asettuvat toisiaan vastaan ja niin myös ihmiset niiden sisällä. Valta on tärkeää ja Kärpästen herrassa sitä on vain muutamalla. Niillä, jotka ovat ryhmänsä sisällä suosittuja. 

Statushierarkioiden on pitkään ajateltu estävän ryhmän sisäistä aggressiota ja kiusaamista pitämällä yllä järjestystä. 

Tutkimukset kuitenkin näyttävät enenevissä määrin päinvastaista: aggressiivinen käyttäytyminen on yleisempää nimenomaan hierarkkisissa ryhmissä. Garandeau ja kumppanit (2014) totesivat tutkimuksessaan, että kiusaaminen lisääntyi luokkaryhmissä, joissa toverisuosio ja sosiaalisen vaikuttamisen mahdollisuudet olivat jakautuneet epätasaisesti (ks. myös. Laninga-Wijnen et al., 2019). Eli kääntäen, tasa-arvoisemmissa ryhmissä kiusattiin vähemmän.  Huomio: koululuokat eivät olleet olleet enempää (tai vähempää) hierarkkisia, kun poikia oli enemmän kuin tyttöjä. 

Elokuussa 2017 Warner Bros. uutisoi tekevänsä Kärpästen herrasta kolmannen elokuvaversion, jonka näyttelijät olisivat pelkästään tyttöjä. Seurasi some-kommenttien myrsky. Keskustelussa tuotiin vahvasti esille ajatus siitä, etteivät romaanin tapahtumat voisi tapahtua tyttöryhmässä. Kilpailu johtajuudesta ja vallasta ei tyttöjen keskuudessa yksinkertaisesti voisi johtaa niihin väkivaltaisiin tapahtumiin, joita Golding romaanissaan kuvasi. 

Mutta eikö ole niin, että tarina on enemmän kuin sen alku ja loppu? Onko mahdollista, että meidät johdatetaan lukemaan Kärpästen herra maskuliinisen väkivallan kuvauksena? Huijataan uskomaan jotain, mikä ei ole totta? 

Teos alkaa näin: ”Vaaleatukkainen poika hivuttautui alas kalliolta ja lähti pyrkimään laguunia kohti. Vaikka hän oli riisunut yltään koulunsa tunnuksella merkityn villapaidan ja riiputti sitä kädessään, hänen harmaa paitansa oli tumma hiestä, ja hiukset liimautuivat kosteaan otsaan. Pitkä viidakkoon viilletty ura värähteli kuumuudesta.” 

Entä, jos: Vaaleatukkainen tyttö hivuttautui alas kalliolta ja lähti pyrkimään laguunia kohti. Vaikka hän oli riisunut yltään koulunsa tunnuksella merkityn villapaidan ja riiputti sitä kädessään, hänen harmaa paitansa oli tumma hiestä, ja hiukset liimautuivat kosteaan otsaan. Pitkä viidakkoon viilletty ura värähteli kuumuudesta.

Ovatko (listojen) alut merkityksellisiä sen takia, että ne kertovat meille, mitä keskikohdista ja lopuista kuuluu ajatella? 

ääni

1. Ilmassa, vedessä tai muu, tai muuta väliaineessa etenevä mekaaninen värähtely (aaltoliike), joka saa aikaankuuloaistimuksen.
2. Kuuloaistimus. Esimerkiksi: Kova, hiljainen, vaimea, matala, korkea, karhea, särisevä ääni.

Vahva hierarkia siis lisää taistelua vallasta sen sijaan, että se estäisi aggressiivista käyttäytymistä ja kiusaamista.  Tavoitellessamme valtaa kohtelemme helpommin muita ihmisiä objekteina, emmekä koe stressiä tai myötätuntoa huomatessamme toisen kärsimyksen. Suosiota ja valta-asemaa lisätään ja pidetään usein yllä jonkun kustannuksella. Sortamalla toista saa oman äänensä kuuluviin. Näin tapahtuu Kärpästen herrassa ja näin tapahtuu sadoissa koululuokissa. 

Miksi puhutaan niin helposti ryhmän edusta, kun loppujen lopuksi tarkoitetaan yksilön etua? Onko mahdollista toimia niin, että ryhmät kulkisivat kohti tasa-arvoa? Että ne eivät perustuisi hierarkioihin, joita rakennetaan toisten kustannuksella ja jotka lisäävät ryhmän sisäistä väkivaltaa? 

Malala Yousafzai sanoi: ”Kun koko maailma on hiljainen, yhdestäkin äänestä tulee merkityksellinen”. 

Hän puhui sortoa vastaan, ei sen puolesta.

Kirjoittaja on PsT, erikoistutkija Turun yliopistossa ja kirjailija

Teksti on julkaistu Psykologi-lehdessä 4/2019.