Vaikka iso osa nuorista voi hyvin, ei ole väärin puhua nuorten mielenterveyskriisistä. Joka kolmas tyttö kertoo kärsivänsä vähintään kohtalaisesta ahdistuksesta. Nuorten yksinäisyyden kokemus on lisääntynyt, usko omaan jaksamiseen ja pärjäämiseen rapautunut.

– Joko se tulevaisuus taas meiltä vietiin?, kysyy nuori Venäjän hyökkäyksen jälkeen nuorten matalan kynnyksen Sekasin chatissa. Yhteydenottoja 13–29-vuotiaille suunnattuun palveluun tuli viime vuonna 160 000, keskusteluita käytiin yli 32 000. Tekijöitä ja resursseja on, mutta ei alkuunkaan tarpeeksi tämän mittakaavan tarpeeseen.

Kyse ei tietysti ole vain pandemiasta tai globaalien kriisien kasautumisesta. Jo ennen etäopintoja ja pandemian sosiaalista eristäytymistä nuorten hyvinvoinnin mittarit olivat alkaneet vilkuttaa punaista. Moni päättäjäkin nostaa mielellään syntipukiksi älypuhelimet, mutta iPhonen tai somen kieltäminen ei tietenkään ole ratkaisu. Pahoinvointiin ei ole yhtä syytä eikä yhtä ratkaisua. 

Siihen nähden, miten pinnalla huoli nuorten jaksamisesta on niin mediassa kuin vanhempien puheissa, yhteiskunnassa on kovin vähän kopin ottoa asiasta. Vaalikeväänä 2023 käydään todennäköisesti keskustelua julkisten menojen leikkaustarpeista. Investoinneiksi politiikassa ajatellaan edelleen ennen kaikkea rautatiet ja rakennukset. Vaikeampi yhtälö on muuttaa politiikaksi ymmärrys siitä, että pahoinvointi tulee kalliiksi ja hyvinvoinnin varmistaminen säästää paljon rahaa. 

Nuorten hyvinvointiin panostamista ei toki pitäisi joutua perustelemaan rahalla. Nuorista huolehtiminen on paitsi inhimillisesti oikein, myös ainoa vaihtoehto. Globaali ympäristökriisi ei ratkea tai ikääntyvän väestön hoivan tarve täyty, jos nuorilla ei ole voimia ottaa niistä vastuuta. 

Mitä hyvänsä tulevassa hallitusohjelmassa lukeekaan, nuorten hyvinvoinnilla pitäisi olla siinä ihan oma lukunsa. Keinoja tarvitaan paljon, aina uskottavasta ympäristöpolitiikasta alkaen. Kohtuuttomiksi kasautunut psykiatrian hoitovelka on pakko purkaa, mutta se ei vielä käännä kriisin suuntaa. Palvelujärjestelmä on pystyttävä kiepauttamaan oikein päin – kalliin ja ruuhkautuvan erikoissairaanhoidon sijaan nuorten tuen ja avun tarve on pystyttävä kohtaamaan nuoren arkiympäristöissä ja perusterveydenhuollossa. Terapiatakuun toteuttaminen olisi tärkeä askel. 

Mutta pelkästään hoitoon keskittyvä yhteiskunta on aina myöhässä. Kaikkein olennaisinta on sittenkin se, että nuoren elämässä on riittävästi yhteisöllisyyttä, osallisuutta, vakautta, osaavia ja jaksavia aikuisia. Että psykologien osaaminen on viisaassa käytössä, opettajilla tuki omalle työlleen ja vanhemmilla vanhemmuuteen, ja harrastusohjaajilla ja esihenkilöillä kyky tukea nuorta arjen haasteissa. 

Nuorten mielenterveys on investointi, jota Suomella ei ole varaa olla tekemättä.

Sari Aalto-Matturi

VTL Sari Aalto-Matturi on MIELI ry:n toiminnanjohtaja.

MIELI ry

MIELI ry on vuonna 1897 perustettu valtakunnallinen kansalais- ja asiantuntijajärjestö, joka tekee mielenterveyttä edistävää ja ongelmia ehkäisevää työtä. Järjestö tarjoaa matalan kynnyksen kriisiapua puhelimessa, verkossa ja kasvokkain, koordinoi 22 kriisikeskuksen verkostoa ja ylläpitää itsemurhien ehkäisykeskusta. Mielenterveyttä edistävässä työssä MIELI ry tarjoaa koulutuksia ja työkaluja tukemaan eri alojen ammattilaisten, vanhempien ja kaikkien mielenterveydestä kiinnostuneiden mielenterveystaitoja. Tunnettuja toimintamuotoja ovat muiden muassa Mielenterveyden ensiapu- koulutukset, Lapset puheeksi, Mieli kasvussa- ja Mieli työssä -koulutuskokonaisuudet sekä Hyvän mielen työpaikka -merkki. MIELI ry:hyn kuuluu yli 50 paikallista jäsenyhdistystä ja noin 30 valtakunnallista järjestöä. Psykologiliitto on MIELI ry:n jäsen.

Psykologilehti.fi:n uusi kolumnipaikka ”Mielen päällä” kutsuu kirjoittajiksi mielenterveysasioita lähellä olevia organisaatioita ja psykologeja eri aloilta. Kolumneja julkaistaan kuukausittain.