Ihmettelyn ja skeptismin yhdistäminen on akateeminen taitolaji

Elokuvassa Ensimmäinen yhteys (1997) Jodie Foster näyttelee tähtitieteilijä Ellie Arrowayta, joka päätetään lähettää ihmiskunnan edustajana avaruuteen etsimään maan ulkopuolista älyllistä elämää. Kun avaruudessa Arrowaylle aukenee silmiensä eteen näköala keskellä kosmosta, hän huokaisee hämmästyksestä ja toteaa, että avaruusmatkalle olisikin pitänyt lähettää runoilija.

Taito ihmetellä kaikkea sitä, mitä edessä näemme, onkin arvokas työväline. Maailmasta merkitysten – esteettisten tai muunlaisten – löytäminen ihmettelyn keinoin vaatii harjoittelua vastaavalla tavalla kuin tieteellinen skeptisyys, tiedon kriittinen arviointi tieteellisin menetelmin. Vaikka edellä mainitut tiedon hankkimisen työvälineet, elämän ihmettely ja tieteellinen skeptismi, eivät ole toistensa suoranaisia vastavoimia, saattaa niiden yhdistäminen kuitenkin vaatia joskus erityistä ponnistelua.

Tieteellinen tiedon hankkiminen vaatii vaivannäköä. Koska tieteelliset tutkimusprosessit ovat työläitä ja teknisiä, voi toisinaan tuntua siltä, että tieto menettää matkan varrella hohtoaan. Psykologiassa, kuten useilla tieteenaloilla, ovat seuraavat perustavanlaatuiset myönnytykset niin ikään arkipäivää: 1) ilmiöt tapahtuvat niiden lainalaisuuksien mukaan, ei halujemme mukaan, 2) ilmiöitä tarkastellaan  todennäköisyyksinä, ei varmuuksina ja 3) ilmiöt koskevat rajoitetusti jotakin tai joitakin, ei kaikkea tai kaikkia.

Tieteellinen kriittisyys täytyy kohdistaa myös omaan ajatteluun. Kahnemanilaisuus saa minut kyseenalaistamaan heuristisen päätöksentekoni luotettavuuden. Ollakseni varteenotettava bayesiläinen joudun sen sijaan pohtimaan, osaanko arvioida ilmiöiden lähtökohtaisia todennäköisyyksiä tai päivittää näkökantaani todistusaineiston muuttuessa. 

Tieto ei kuitenkaan aina hokeman mukaisesti lisää tuskaa, eikä tieteellinen skeptismi ole ilonpilaamista. Tieteen tekemisen ei tarvitse tapahtua elämän ihmettelyn kustannuksella. Sen lisäksi, että tieteen avulla on mahdollista tiivistää mutkikasta maailmaa ymmärrettäviksi malleiksi, jotka eivät ole ainoastaan selitysvoimaisia vaan usein kaikessa yksinkertaisuudessaan kauniita, tekee tieteellinen tieto elämästämme entistä monimuotoisempaa. Tiede herättää jatkuvasti lisää hämmästeltävää. Elämän ihmettely ja tieteellinen skeptisyys ruokkivat ihmisenä olemisen ihailtavia puolia: halua arvostaa ja ymmärtää maailmaa niin uteliaisuuden kuin rationaalisen ajattelun keinoin.

Edesmennyt tähtitieteilijä Carl Sagan, jonka ajatuksiin Ensimmäinen yhteys perustuu, oli tunnettu taitavuudestaan yhdistää elämän ihmettely ja tieteellinen tarkkanäköisyys. Tämänkaltainen suhtautuminen tietoon, jonkinasteinen poeettinen skeptismi, on akateeminen taitolaji, jota on syytä muistaa tietoisesti vaalia. Tieto lisää täyttymystä. Se elävöittää näkemään runoutta siellä, missä emme sitä aikaisemmin nähneet.

Kirjoittaja on viidennen vuoden psykologian opiskelija Jyväskylän yliopistossa.