Luin ilahtuneena vuoden ensimmäisestä Psykologi-lehdestä psykologien taiteellisista ja luovista harrastuksista, aina musiikista kuvataiteeseen ja edelleen lyyriseen ilmaisuun. Itse lisään joukon jatkoksi moninaisen ja säännöllisen liikunnan sekä ammatillisessa että itsehuollollisessa mielessä. Joten, jos kuutiot putoilevat lattialle, selkä jumittaa tai työmuistin kapasiteetti raskaan työviikon päätteeksi on kaksi yksikköä, suosittelen hiihtoa.

Toki aiemminkin liikuntaa vastaanotoillani sivusin, mutta vasta kun viitisen vuotta sitten opiskelin personal traineriksi ja aloin tutustumaan entistä tarkemmin fyysisen harjoittelun ja kehollisuuden vaikutukseen kokonaisvaltaiselle hyvinvoinnille, ryhdyin puhumaan kunnolla liikunnallisen toiminnan merkityksestä asiakkailleni. 

Joskus asiakkaat yllättyvät liikuntatematiikan esille nostamisesta, mutta varovaisen makustelun jälkeen alkavat usein innostua ajatuksesta lisätä fyysisiä elementtejä hoitoprosesseihinsa. Aina toki fiksusti ja toipumista tukien, rauhallisesti ja progressiivisesti. Toisia taas täytyy toppuutella: nykyajalle tyypillinen ylisuorittaminen saattaa joskus näkyä itsevaativana yliliikuntana, olla pahimmillaan osa monimutkaista kehon ja mielen ylirasitustilaa ja pahentaa vaikkapa työuupumusta. 

Onkin hyvä muistaa, että kaikkien ei tarvitse tykittää korkeasykkeisiä intervalleja tai treenata triathlonille. Kuntoutuminen ja palautuminen tapahtuvat parhaiten sopivan levon ja rasituksen yhdistelmällä sekä positiivisessa tunnetilassa. Joskus paras ensimmäinen askel on lähteä ulos neljän seinän sisältä edes vartiksi ja kävellä koiran kanssa korttelin ympäri. Mieluummin usein ja lyhyesti, kuin kerran viikossa liian paljon.

Kaikkien ei tarvitse tykittää korkeasykkeisiä intervalleja tai treenata triathlonille.

Ammatillisen tutkimuksen saralla tuntuu siltä, että liikunnan ja masennuksen helpottumisen välisestä yhteydestä tulee jatkuvasti uutta vakuuttavaa tietoa. Vagus-hermon toiminnasta sekä suoli-aivoakselista opimme koko ajan lisää. Sympaattisen- ja parasympaattisen hermoston optimoitu tanssi tukee meitä innostumisessa ja palautumisessa. Ahdistus ja jännitys voi helpottaa fyysisten harjoitteiden kautta. Trauma tallentuu kehon muistiin. Kaikkea tätä pohtiessa on helppo yhtyä toteamukseen, että psyykkinen hyvinvointi ei ole korvien, vaan päälaen ja jalkapohjien välissä.

Uskonkin vakaasti, että psykologin ammatilliseen osaamiseen liittyy kelpo määrä ymmärrystä kokonaisvaltaisesta fyysisyydestä sekä kehon ja mielen yhteydestä. 

Omaan jaksamiseen ja palautumiseen en hevin keksi parempaa keinoa kuin kunnon sykeliikunta.

Kun napsautan sukset jalkaan ja suuntaan Paloheinän laduille, olen syvästi kiinni oman työhyvinvointini ja mielenterveyteni kohentamisessa, puhumattakaan vaikutuksista hengitys- ja verenkiertoelimistön kuntoon. Lisäksi, jos satut hiihtämään tunnelmaista myöhäisiltavetoa Keskuspuiston takalenkillä kipakalla helmikuisella pakkasella, saatat aistia Haltiavuoren Muinaisen Hirven lempeän läsnäolon ja kuulla aavehiihtäjän narinan kintereilläsi. Mielen ja kehon huoltoa sekä kokonaisvaltaisia elämyksiä siis tarjolla.

Vinkki: Vaihda hiihdon tilalle oma lempilajisi.

Atte Varis

• Psykologi, psykoterapeutti ja personal trainer
• Työskentelee Terveystalon työterveyspalveluissa ja SPR:n psykologien valmiusryhmässä
• Työhön kuuluu työhyvinvointiin liittyvien asioiden läpikäymistä yksilöasiakkaiden ja organisaatioiden kanssa, ja ajoittain myös kriisityötä

Psykologilehti.fi:n kolumnipaikka ”Mielen päällä” kutsuu kirjoittajiksi mielenterveysasioita lähellä olevia organisaatioita ja psykologeja eri aloilta. Kolumneja julkaistaan kuukausittain.