Haloo, kuuletteko mua?

LinkedIn täyttyy etäpsykologin työpaikkailmoituksista firmoissa, joista vain Norjaksi löytyvän kuvauksen perusteella herää kysymys, taasko on Liiton edunvalvonnalla töitä kitkeä harmaata aluetta laillistettujen psykologien ja Astraali-TV:n toteuttajien välillä. 

Etänä toteutettava psykologin työ on jakanut psykologien rivejä jotakuinkin siitä asti, kun HUS keksi, että nettiterapioita voisi alkaa tuottaa Suomessakin (niin kauan, että nuoremmat psykologit eivät tiedä aikaa ilman nettiterapioita, mietipä sitä). Tyypillisiä teemoja psykologin etätyötä koskevissa keskusteluissa ovat a) mitä potilasryhmiä voi hoitaa etänä, b) miten etätyö vaikuttaa hoitosuhteen muotoutumiseen, c) korvataanko ”oikea” terapia kustannustehokkaalla ja ”vähemmän oikealla” nettiterapialla, d) saatavuuden takaaminen etäisyyksiltään valtavassa maassa ja e) perustason palveluiden turvaaminen paikasta riippumatta.

Vaan katsotaanpa peiliin. Keskeistä alallamme on, että kun markkinoille tuodaan uusi toimintakyvyn arviointimenetelmä tai kuntoutusmuoto, asiaan perehdytään syvällisesti koulutuksen ja työnohjauksen avulla (Ammattieettiset periaatteet, 2.2 Ammatillinen pätevyys). Vaan kuinka moni meistä, jotka osallistuvat aktiivisesti psykologin etätyötä koskevaan keskusteluun (tai toteuttamiseen) on perehtynyt aiheeseen? Mitä tiedätte hoitosuhteen muodostumisesta etäkontaktissa, psykologisen etätyön vaikuttavuudesta tai etätyön hyväksyttävyydestä eri asiakasryhmissä? Teknisistä kysymyksistä puhumattakaan. Kukaan ei kyseenalaista sitä, että psykologin, joka ei ole kouluttautunut WMS:n käyttöön, ei tulisi sitä käyttää. Suhtaudummeko samalla kriittisyydellä siihen, mitä etänä voi tehdä, mitä minä voin tehdä ja millä välinein voin tehdä? 

Pakkoharppaus etätöihin on toisin sanoen nostanut esille kysymyksen, ovatko omat osaamis- ja tietovalmiutemme sillä tasolla, että etäasiakastyö on ammattieettisten periaatteiden kohdan 2.2. mukaista? Oma kysymyksensä ovat tilanteet, joissa organisatoriset haasteet eivät mahdollista etävastaanottoa (lue: ainoa etätyöväline on puhelin; olisiko psykofyysisiä harjoituksia kuitenkin miellyttävämpi tehdä, kun näkee toisen, saa kädet vapaaksi ja pystyy liikkumaan). Lisäksi etätyötä koskevat aivan samat periaatteet kuin liveäkin palveluketjujen muodostumisessa: tiedät siis miten toimia, kun asiakkaan tilanne edellyttäisi moniammatillisen tiimin arviota. 

Nyt kun työn tekemisen tapoja ravistellaan, on tilanne synnyttänyt uudenlaista kysyntää koulutuspuolelle. Kilpailuetu on sillä, joka pystyy vastaamaan asiakkaan tarpeisiin riippumatta työn tekemisen muodosta säilyttäen samalla työn laadun. Joko sinulla on muistilista asioista, jotka etätyössä toimivat ja joita pitää vielä kehittää asiakassuhteen vahvistamiseksi?

Kirjoittaja on Psykologiliiton hallituksen jäsen, joka tutkii työkseen etäkuntoutuksen sekä työterveyshuollossa toteutettavien etäpalveluiden vaikuttavuutta. Vastaanotot sekä livenä että etänä.

Teksti on julkaistu Psykologi-lehdessä 2/2020.