Hallituksen penkiltä Ollos urhea!

Inspiroivat ilmaisut ja motivoivat sitaatit ovat sisustustuotteiden ja postikorttien kestosuosikkeja. Myös sosiaalisessa mediassa niitä viljellään ahkerasti. Oma mukinikin julistaa: ”Be brave”, ole rohkea (tai jopa urhea)! Jos on yhtä suggestioherkkä kuin minä, näistä voi olla hyötyäkin. Kun häilyy kahden vaiheilla, eikä tiedä voittaako mukavuudenhalu vai velvollisuudentunto, kunnon motivaatiolausahdus voi auttaa suoriutumaan. Lempeämmät lausahdukset taas voivat muistuttaa levon ja itsemyötätunnon välttämättömyydestä.
Ymmärrän silti hyvin, että toiset voivat pahoin näistä inspiraatioksi tarkoitetuista teksteistä. Silloin kyse voi olla yliannostuksesta tai kaupallisiin tarkoituksiin monistetuista, ontoiksi jäävistä näennäissyvällisyyksistä. Toisinaan itsenikin on ollut vaikea ottaa niitä vakavasti, kuten makuuhuoneen seinän sisustustarraa, joka kehotti nauttimaan pienistä ja unelmoimaan suurista. Näillehän on noussut myös vastaliike, joka tuottaa erittäin korneja ja tylyjä lausahduksia. Käsittääkseni ne ovat hyvin suosittuja.
Ehkä ruusunpunaiset ja kannustaviksi tarkoitetut sitaatit ovat joskus haitallisia. Kaikista ei tule mestareita ja neroja edes suurella työllä ja uutteruudella. Väärin valitut motivaatiolauseet voivat suunnata vääriin asioihin.

Mitähän ammattilaisena pitäisi ajatella näistä asiakastyössä? Hyvään sitaattiin voi tiivistyä paljon käsiteltyä asiaa, jota asiakkaan pitäisi viedä mukana arkeensa. Huono sitaatti voi vain kiinnittää huomion väärään asiaan tai tuottaa entisestään tunnetta riittämättömyydestä ja huonommuudesta. Joskus hyödynnetäänkin asiakkaan itse tuottamia tai valitsemia voimalauseita, metaforia tai vertauskuvia. Herkällä korvalla toimien ei ehkä mennä ihan metsään.

Kirjoittaja on Psykologiliiton hallituksen jäsen ja pohjattoman utelias kaiken mahdollisen suhteen – paitsi urheilun.