EFPA, Elfa ja muut kollegoidensäilytysjärjestelmät

Uudella nousulla viittaan tilanteeseen, jossa EFPAssa aiemmin taloudenhoitajana toiminut Saksan psykologiliiton edustaja professori Christoph Steinebach haastoi istuvan puheenjohtajan, portugalilaisen Telmo Mourinho Baptistan. Vaaliteemoinaan Steinebach korosti EFPAn toiminnan avoimuuden lisäämistä sekä EFPAn vetovoimaa jäsenille. 

Myös Suomen psykologiliittoa koskettavat kysymykset toiminnan avoimuudesta sekä vetovoimasta yksittäisille psykologeille. Kysymys ”Miksi kuulua Liittoon?” voi pyörähtää mielessä vähintään silloin, kun tarkistaa veroilmoituksesta, ovatko edellisvuonna maksetut ammattiyhdistyksen jäsenmaksut merkitty oikein. Kotonaan nuukaksi oppinut saattaa myös laskea, onko veroilmoituksessa näkyville rahoille tullut vastinetta. Pikkujouluissa tarjotut viinilasit, koulutus osaamisen tuotteistamisesta, teatteri, yksityiselämän lakipalvelut, palkkaneuvotteluihin saatu tuki (jos nyt sellaisia on säännöllisesti käynyt). Ja sitten ennen hämärää, nykyään siistiytynyttä, somekeskustelua Liiton sivujen jäsenalueella. Mitä muuta?

Yritin naiivia keskustelunaloitusta Moskovan matkalla: ”Mihin me tarvitsemme EFPAa?”. Näkemykseni mukaan Suomessa on moneen muuhun EFPAn jäsenmaahan nähden psykologien ammatillis-tieteellinen koulutus korkeatasoista ja ammattinimikkeen sääntely turvaa psykologien aseman mielenterveyden ammattilaisina. Naiivi näkemys tämäkin. Keskustelu eteni siihen, että vertailimme EFPAn toiminnan tavoitteita ja niitä ohjaavia tekijöitä, kuten eettisen normiston ja korkeatasoisen koulutuksen yhteyttä psykologian aseman parantamiseen poliittisessa päätöksenteossa, psykologian brändin kehittämiseen yhteiskunnallisesti tai yksilön ammatinharjoittamismahdollisuuksiin Euroopan tasolla. Tuttuja aiheita myös täällä kotimaassa, eikö? 

Kun psyykkarit, tuupparit ja tsempparit valtaavat koulujen käytäviä, voi koulupsykologi olla ihmeissään perustelemassa, miksi hänen työnsä on vaikuttavampaa kuin edullisempien psyykkarien, kun ovathan he kuitenkin ihmisinä mukavia. Psyykkarien ja tsempparien esiinmarssi onkin osoittanut, ettei laillistettu ammattinimike ole kuin maksullinen paperi kauniilla vesileimalla ja omalla nimellä, mikäli ammatin asemaa ei jatkuvasti kehitetä ja sisältöä julkituoda. Siksi Liiton tulisi pitkäjänteisesti ylläpitää ja kehittää psykologian asemaa siten, että sovellusaloittain asiakastyön osaamiskriteerit kehittyvät ylöspäin eikä alaspäin. Siten Liiton vetovoima ei olekaan laskettavissa vain lakimiehen taloyhtiösi parvekeremontista syntyneeseen kiistaan käyttäminä tunteina, vaan yhteiskunnallisen ymmärryksen lisääjänä psykologiasta ja sen mahdollisuuksista. Samaa työtä, jonka parissa eurooppalaiset kollegamme työskentelevät.

Ja miten kävikään EFPAn yleiskokouksen äänestyksessä? Professori Christoph Steinebach valittiin EFPAn uudeksi presidentiksi. Aika näyttää, miten EFPA aikoo vastata avoimuuden ja vetovoiman kysymyksiin samalla, kun me täällä Suomessa valmistaudumme puheenjohtajan ja hallituksen vaaleihin marraskuun Liittovaltuustossa. EFPAn strategiset tavoitteet ovat luettavissa EFPAn sivuilta. Samanlaista strategista pohdintaa ja konkreettista työtä tarvitaan myös Suomeen, jotta pitkäjänteinen ja jäsenelle avoin Liiton toiminnan kehittäminen mahdollistuu ja jotta kehitys ei jumiudu yksittäisten sovellusalojen korostumiseen tai kunkin hallituskauden päättymiseen. Otetaan EFPAsta mallia.

Kirjoittaja on Psykologiliiton hallituksen jäsen ja kiinnostunut keinoista, joilla vahvistetaan ammattikunnan vuorovaikutusta ja kollegiaalisuutta. Jos Sinulla herää aiheesta ajatuksia, laitathan postia: sanna.selinheimo(at)helsinki.fi