Eläimelliset tunteet

Luin jokin aika sitten sanomalehdestä artikkelin, jossa nainen kuvasi, osin ehkä hieman häpeillenkin, sitä, kuinka hänen lämpimimmät ja kiintyneimmät tunteensa suuntautuvat ihmisten sijasta lemmikkieläimiin, tässä tapauksessa muistaakseni koiriin.

Hetken hämmennyksen jälkeen, itsekin koiranomistajana, ryhdyin miettimään ihmisille läheisten lemmikkieläinten erilaisia puolia ihmisten psyyken hyvinvoinnin ja positiivisten tunnekokemusten kannalta, ja niitä kertyikin melkoisesti.

Toisaalta törmäsin myös artikkeliin, jonka mukaan lemmikki ei tuo yksiselitteisesti onnea elämään ja myös näkökulmaan, että eläinten ruokkiminen, terveydestä huolehtiminen ja muu taloudellinen ylläpito voi tuoda stressiä, varsinkin kustannusten jatkuvasti noustessa. Nämäkin voivat varmasti olla totta. Eläimet vaativat säännöllisyyttä, usein päivittäistä ulkoilua ja muita virikkeitä sekä asianmukaista terveydenhuoltoa. Jos oma halu, resurssit tai voimavarat eivät mahdollista hyvää huolenpitoa eläimelle ja ajavat itseä kuormitukseen, saatetaan ajautua molempien kannalta turhan tukalaan tilanteeseen.

Tässä kolumnissa keskityn tietoisesti niihin hyviin psykologisiin ilmiöihin, joita eläimet voivat optimaalisessa tilanteessa ympärillään oleville ihmisille tuottaa. Jätän myös koulutetut terapia- ja avustajaeläimet sekä tuotantoeläimiin liittyvät dilemmat tuleviin pohdintoihin.

Useat lemmikit ovat omistajansa nähdessään pyyteettömän iloisia, miellyttämishaluisia ja valmiita tekemään sen mitä hyvällä tarkoituksella pyydät – mikäli osaavat ja sillä hetkellä tahtovat. Useimmat perusluottavaiset eläimet vaikuttaisivat uskovan, että lähestyt niitä lähtökohtaisesti hyvin aikomuksin, kunnes toisin todistetaan. Lemmikit harvoin juonittelevat intentionaalisesti pahat mielessä läheistensä vahingoksi, pettävät, ovat epäreiluja, tai ilkeitä. Ne lähestyvät haluamiaan asioita suoraan ja reilusti pyytäen. Ilmaisevat toiveensa ja tarpeensa rehellisesti, sumuttamatta ja manipuloimatta. 

Mitä siitä voisi seurata, jos tulisimme elämässä toisiamme vastaan iloisina ja luottavaisina, aina valmiina aitoon vuorovaikutukseen, leikkiin ja rapsutuksiin?

Eläimet myös myötäelävät ja lohduttavat. Kuinka moni koira, kissa tai kani on tuntenut turkillaan lapsen pettymyksen kyyneleet tai kuunnellut nuoren sydänsurut? Tutkimusten mukaan jo pelkällä eläinten läsnäololla on rauhoittava vaikutus lastensuojelun piirissä oleviin lapsiin ja nuoriin. Joidenkin traumatisoituneiden syke ja verenpaine voi laskea ja hermosto rentoutua turvallisten eläinten läsnäolon ansiosta. Yksinäiselle tai torjutulle voi tulla lemmikin kautta kokemus, että ainakin joku välittää.

Mietin myös, mitä eläimet voivat tuoda psykologisen kehityksemme eri vaiheisiin. Mitä lisäymmärrystä tai positiivista lapsiperheen koira, kissa, marsu tai hevonen voi tuoda lapsen tai nuoren kehityksen tärkeisiin vuosiin ja aikuistenkin elämään? Mitä lapsi hoitaa porkkanaa kanille pilkkoessaan? Mitä voimia teini valjastaa nostaessaan laukan maneesissa? 

Eläintä hoitaessa ja sen tarpeisiin vastatessamme kehitämme kykyämme läheisyyteen, huolenpitoon, vastuuseen, hyvään kohteluun ja ylipäätään affektien ilmaisuun. Hoivaaminen voi auttaa hoivan tarpeessa olevaa. Eläimen hiljainen läsnäolo ja syvä yhteys voi toimia korvaajana puuttuvalle hyvälle rakastavalle katselle ja toimia eheyttävänä kokemuksena elämän pettymyksille.

Mitä positiivista voisimme omaksua lemmikeiltä omaan arjen toimintaamme ja ihmisyyteemme? Mitä siitä voisi seurata, jos tulisimme elämässä toisiamme vastaan iloisina ja luottavaisina, aina valmiina aitoon vuorovaikutukseen, leikkiin ja rapsutuksiin?

Atte Varis on psykologi, psykoterapeutti ja personal trainer. Hän työskentelee Terveystalon työterveyspalveluissa ja SPR:n psykologien valmiusryhmässä.

Psykologilehti.fi:n kolumnipaikka ”Mielen päällä” kutsuu kirjoittajiksi mielenterveysasioita lähellä olevia organisaatioita ja psykologeja eri aloilta.