Ei naurata

No sattuuhan sitä, kaikenlaista tyhmääkin, mutta pitääkö kaikesta vetää aina herne nenään? Ja miksi juuri huumori naurattaa? Uskontojakin saa kritisoida melko vapaasti, mutta jos asiasta tekee pilapiirroksen, niin puoli maailmaa suuttuu. Ja, pakkohan tämä on sanoa, kun olen sen lukenut: Saatanalliset säkeet ei ole erityisen loukkaava, mutta hauska kirja se kyllä on. Enkä kyllä suosittele ketään pilkkaamaan myöskään hardcoreateisteja. 

Huumori taitaa loukata siksi, että se aiheuttaa ulkopuolisuuden tunnetta. Nuo nauraa rätkättävät, vaikka mulla ei ole yhtään hauskaa. Taitavat siis nauraa minulle, ja se on kyllä saatava loppumaan, vaikka rengasraudalla tai pesäpallomailalla auttaen.

Ironiaa nyt ei ymmärrä oikein kukaan. Asioitten ironisoija koetaan ilkeänä ja pahana ihmisenä. Oikeasti – ja voin sanoa tämän kokemuksesta – ironiaan turvaudutaan silloin, kun tuska maailman pahuudesta on äitynyt niin pahaksi, että ilman ironiaa tulisi pitkä itku, ei sellainen pääministerillinen vaan oikein repivä ja loputon. Ironia on keino säilyttää kasvot ja koettaa helpottaa omaa pahaa oloa. Se ei ole erityisesti toisia kohtaan suunnattu.

Ironia on out, ja niin on kyllä melkein kaikki muukin huumori. Huumorin avulla voidaan usein liikkua arveluttavilla alueilla, ja juuri arveluttava huumori on nykyaikana kielletty. Tiedättehän: kaikki voi loukata jotakuta, jolle työn, sairauden tai muun syyn vuoksi ei saa vinoilla. 

Katumus ei ole varmaa. Voi olla, että yksi tyhmä vitsi pilaa uran. Tai voi käydä niin, että vanhoja juttujaan pitää katua julkisesti vuosikymmeniä niitten jälkeen. Ainakin, jos haluaa olla kansanedustaja. Tai ainakin, jos ei halua olla kansanedustaja juuri siinä puolueessa, jossa tyhmä vitsi on enemmän ansio kuin rasite.

Oikeasti huumori auttaa jaksamaan. Olen aivan varma (mutta en aio tehdä tästä empiiristä tutkimusta), että huumori alentaa verenpainetta, vähentää yleistä vitutusta ja kolesterolia. Huumorin avulla saamme sisästämme ulos sellaista kuonaa, joka ei sieltä muuten pois lähde. Vasta huumorin avulla pystymme hyväksymään omat ja muitten toilailut. 

Entä jos psykologin vastaanotolla on hauskaa? Varmasti se on eduksi, jos osapuolet löytävät samanlaisen huumorin kitkerän vaikeitten asioitten käsittelyyn. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että pitäisi kertoa huonoja vitsejä ja nauraa rätkättää vedet silmissä. Hyvä pomo kestää vinoilua ja hyvä äiti tai isä kestää lapsilta tulevan palautteen huumorilla ja lempeydellä. Ja varmasti nuupahtanut parisuhdekin saadaan elpymään, jos puolisot pääsevät vinoilemaan toisilleen silleen rakentavasti.

Mutta kaikki asiat eivät naurata. Hyökkääjän raakuus Ukrainassa ei naurata tippaakaan. Mutta Ukrainan presidentin entinen komediasarja kyllä naurattaa. Luulen, että taistelumoraalin lisäksi Ukrainaa auttaa voittoon myös se, että siellä on lupa myös nauraa. Silloin, kun sellaiselle taas on aikaa.

Ai niin ja minun pitämässäni työpaikkahaastattelussa saa kyllä olla hauskakin. Ja sokerikuoriaisiakin löytyy tuvasta.

Kirjoittaja on kirjoittanut tämän kuten kaikki muutkin bloginsa yksityishenkilönä, joka pohtii yhteiskunnan ja elämän koukeroita muuttuvassa maailmassa.