OPISKELIJAELÄMÄÄ
Aurinko nousee edelleen joka päivä
Moni on varmasti kamppaillut taloudellisen huolen tai opintojen hitaaseen etenemiseen liittyvien murheiden kanssa – unohtamatta työttömyyden tai yksinäisyyden rajua iskua vasten kasvoja, jonka moni on joutunut yllättäen ottamaan vastaan.
Turvallisuuden kokemus syntyy tunteesta, että ei ole vaarassa. On turvassa, eikä mitään pahaa ole juuri nyt tai kohta tapahtumassa. Tämän vuoden tapahtumat ovat pakottaneet itse kunkin opettelemaan elämään epävarmuuden painaessa hartioilla, tekemään asioita siitä huolimatta, että ei ole varmuutta mitä tapahtuu huomenna, ensi viikolla tai seuraavassa kuussa. Turvallisuuden tunnetta on joutunut etsimään sieltäkin, missä pelko ja uhka eivät aina ole loistaneet poissaolollaan.
Jokainen on varmasti joutunut etsimään ja löytämään juuri itselleen sopivia tapoja ylläpitää turvallisuuden kokemusta epävarman ja uhkaavaltakin tuntuvan ajan keskellä. Itse olen huomannut toistuvasti palaavani perusasioiden äärelle.
Perhe ja ystävät, joiden kanssa yhteydenpito on aina onnistunut vähintäänkin puhelimitse, ovat nousseet yhtäkkiä arvojärjestyksessä vieläkin korkeammalle kuin aiemmin. Oma koti, jonka seinät ovat kaikesta huolimatta pysyneet pystyssä, ja joka on pitänyt asujansa lämpimänä koko tämän välillä kolkoltakin tuntuneen vuoden aikana, on alkanut tuntua entistäkin rakkaammalta paikalta. Luonto, joka maailman kaaoksesta huolimatta vuodesta toiseen värjää puut vihreiksi ja nostaa auringon taivaalle jokaisena aamuna, on tässäkin ajassa osoittanut pysyvyytensä – sinne on ollut turvallista palata hengittelemään kerta toisensa jälkeen.
Elämänhallinnan tunnetta olen onnistunut tietoisesti vahvistamaan myös arkirutiinien avulla: suhteellisen aikainen herääminen, säännöllinen päivärytmi ja riittävä nukkuminen ovat kannatelleet tässäkin ajassa. Yllättävän pienet, arkiset asiat ovat vakaasti, päivä kerrallaan, luoneet uskoa siihen, että elämä kyllä lopulta kantaa.
Hanna Häkkinen
tapahtumavastaava, Jyväskylän yliopiston psykologian opiskelijoiden ainejärjestö Stimulus ry
Teksti on julkaistu Psykologi-lehdessä 4/2020.