Asiantuntijuuden kasvukipuja

Psykologian maisterivaiheen opintoihin kuuluva viiden kuukauden harjoittelukokemus Satakunnan hyvinvointialueella, Huittisten opiskeluhuollossa, on tarjonnut monipuolisen mahdollisuuden päästä kehittämään omaa ammatti-identiteettiäni psykologina sekä selvittämään, millainen psykologi haluaisin tai toivoisin olevani. Harjoitteluni aloitukseen sisältyi sekä innostusta että jännitystä. Itselleni asettamana tärkeänä tavoitteena oli itsevarmuuden ja rohkeuden saaminen käytännön psykologin työn tekemiseen. Toisena tavoitteenani oli oman keskeneräisyyden tunteen sekä oman ”tietämättömyyden” sietämisen harjoittelu.

Harjoittelukokemukseen on sisältynyt erilaisten, osin ristiriitaisten ajatusten ja tunteiden vuoristoradan läpikäymistä henkilökohtaisella tasolla. Työssä on päässyt kokemaan niin onnistumista ja iloa, kuin myös epäilyä, ahdistusta ja riittämättömyyttä. Vaihtelevat kokemukset ovat itsellä herättäneet pohdintaa etenkin asiantuntijuudesta, kuten sen kehittymisestä ja osa-alueista. 

Psykologiliitto määrittelee psykologin työn olevan asiantuntijatyötä, joka edellyttää kattavaa bio-psyko-fyysis-sosiaalista tieto- ja taitopohjaa ihmisestä (Psykologiliitto, päiväämätön). Asiantuntijuuden psykologinen tutkimus sijoittuu etenkin 1950–80-luvuille, jolloin kognitiivinen näkökulma sekä tietotekniikan kehityksen hyödyntäminen painottuivat psykologiassa (Feltovich ym., 2013). Tutkimuksissa pyrittiin selvittämään, miten korkean tason kognitiiviset toiminnot, kuten ongelmanratkaisu, suunnittelu sekä ajatteluprosessi rakentuvat asiantuntijoilla verrattuna noviiseihin (Feltovich ym., 2013). Ajankohdan tieteellisessä keskustelussa oletettiin kyseisten taitojen olevan suurelta osin sisäsyntyisiä sekä hankalia muuttaa (Feltovich ym., 2013). 

Kognitiivisista prosesseista asiantuntijoiden ja aloittelijoiden välillä on havaittu ilmenevän eroja esimerkiksi havaitsemisessa ja muistissa. Asiantuntijoilla on tehokkaammat ja nopeammat havaitsemisen taidot. He pystyvät rekisteröimään oleellisen informaation ulkoisesta ja/tai sisäisestä ympäristöstä. Työ- ja lyhytkestoisen muistin kapasiteetti sekä tiedonkäsittelyn ja työskentelyn nopeus ja sujuvuus ovat asiantuntijoilla kehittyneempiä aloittelijoihin verrattuna. (Feltovich ym., 2013; Herkman, 2010; Hotulainen, 2010.) 

Tiedonkäsittelyn perustaitojen ei kuitenkaan katsota olevan yksistään riittäviä selittämään asiantuntijoiden ja aloittelijoiden välisiä eroja (Winegard ym., 2018). Korkeamman tason kognitiiviset taidot, kuten ongelmanratkaisu sekä metakognitiiviset -taidot, ovat asiantuntijoilla monipuolisemmat. He kykenevät havaitsemaan työskentelyssään virheitä ja pyrkivät niiden korjaamiseen, käyttävät enemmän aikaa ongelman ja oman suoriutumisensa arviointiin sekä osaavat hyödyntää monipuolisemmin osaamistaan uusissa tilanteissa. (Feltovich ym., 2013; Herkman, 2010; Hotulainen, 2010.)  

Harjoittelun alkuvaiheissa yksilön sisäsyntyisten ominaisuuksien merkitys korostui omassa sekä muutaman muun ammattialojen edustajien käsityksessä asiantuntijuudesta. Kuvaukset asiantuntijoiden ”paremmista” tiedonkäsittelytaidoista herättivät itsessä paineita ja epäilyksen tunteita. Omaanko yhtä tehokkaita kognitiivisia taitoja kuin muut asiantuntijat? 

Lähdemateriaalin etsiminen ja lukeminen herättivät itselläni useita kysymyksiä ja pohdintoja. Mitä muita ulottuvuuksia asiantuntijuuteen kuuluisi? Onko asiantuntijuus yhteismitallista eri ammattiryhmissä? Tarve muodostaa moninaisempi näkemys asiantuntijuudesta voimistui. Yksilöllisten tiedonkäsittelytaitojen korostaminen vaikuttaa omasta mielestäni liian kapealta ja mekaaniselta lähestymiseltä asiantuntijuuteen. 

Nykykäsityksen mukaan asiantuntijoiden tietojen ja taitojen katsotaan ilmenevän tietyllä aihealueella. Kehittyminen edellyttää tarkoituksellista, sopivan haasteellista ja pitkäkestoista harjoittelua konkreettisessa ympäristössä. Pelkän akateemisen koulutuksen ei katsota olevan riittävä edellytys asiantuntijuuden kehittymiselle, etenkään jos se ei sisällä mahdollisuutta vastavuoroiseen oppimiseen. (Feltovich ym., 2013; Herkman, 2010; Hotulainen, 2010; Winegard ym., 2018). Tiedot ja taidot tulee osata yhdistää keskenään hyödyllisellä ja merkityksellisellä tavalla käytännön elämässä (Dall’Alba, 2018). 

Näkemys heijastaa omaa käsitystäni asiantuntijuuden asteittaisesta kehittymisestä ja muovautuvuudesta (Vollmer ym., 2013). Kaikkea ei tarvitse heti osata tai tietää. Asiantuntijuuden muodostumisessa korostuu toistamisen tai kertaamisen tärkeys, virheiden tekeminen ja niistä oppiminen sekä uusien haasteiden kohtaaminen (Feltovich ym., 2013; Herkman, 2010; Hotulainen, 2010). Tiedonkäsittelytaitojen lisäksi merkitystä tulee antaa sosiaaliselle ympäristölle ja sen vaikutukselle asiantuntijuuden kehittymisessä ja määrittelyssä (Billett ym., 2018; Dall’Alba, G. 2018). Riittävän ja asiallisen palautteen saaminen on oleellista taitojen ja tietojen kehittämisessä (Feltovich ym., 2013; Herkman, 2010; Hotulainen, 2010). 

Asiantuntijuuden keskeinen sisältö voidaan hahmottaa eri aloilla sekä aikakausina erilaisin tavoin (Billett ym., 2018; Winegard ym., 2018). Asiantuntijuuden objektiivinen määrittely, mittaaminen ja seuranta voi olla joissakin ammattiryhmissä, kuten urheilijoilla, helpompaa kuin vuorostaan esimerkiksi vuorovaikutustyötä tekevillä. Ihmissuhdetyössä asiantuntijuus voi perustua enemmän muilta saatuun sosiaaliseen tunnustukseen kuin esimerkiksi tutkinto- tai erikoistumistodistusten lukumääriin. (Herkman, 2010.) 

Psykologian alan asiantuntijaksi kehittymistä käsittelevä kirjallisuus herätti paljon vastakaikua ajatus- ja tunnetasolla. Psykologin työuran alkuvaiheissa korostuu hyvin paljon epävarmuus muun muassa omasta osaamisesta teoriatiedon, kuten teoreettisten mallien hyödyntämisen, sekä käytännön asiakas- ja työyhteisötyöskentelyn, kuten ohjauksen/neuvonnan sekä kouluttamisen, suhteen (Naukkarinen, 2009, s. 34–35). Työvuosien ja kokemuksen kasvu vuorostaan lisäsivät varmuutta (Naukkarinen, 2009) etenkin edellä mainituilla osa-alueilla. 

Samanlaista kehityssuuntaa olen huomannut itsessäni lyhyen harjoittelujakson aikana. Alun voimakas epävarmuus on hieman lieventynyt ja itsevarmuus vuorostaan vahvistunut. Vaihtoehtoista suhtautumista asiantuntijuuden kehittymisestä on toisaalta havaittu ilmenevän nuorilla psykologeilla (Kinnula & Palmu, 2021). Joillakin itsevarmuus voi olla vahvaa jo uran alkuvaiheissa (Kinnula & Palmu, 2021). 

Täysin yhtenäisen näkemyksen saaminen psykologin asiantuntijuuden ytimestä on kirjallisuuden perusteella osoittautunut haastavaksi tehtäväksi (mm. Kinnula & Palmu, 2021; Koistinen Luosto, 2022; Naukkarinen, 2009). Tämä on toisaalta lohduttavaa ja turhauttavaa. Varman vertailupohjan puuttuminen herättää itsessä epäilystä siitä, kykeneekö psykologin ammatissa toimimaan kuinka varmasti asiantuntijana. 

Lähdekirjallisuuden perusteella tiedonkäsittelyn taitoja voidaan pitää perustana, mutta ei kuitenkaan koko pohjana. Tärkeänä lisänä pidetään myös esimerkiksi, tieteellistä ja kriittistä ajattelutaitoa, vuorovaikutustaitoja, kykyä itsereflektioon sekä työn teknistä osaamista, kuten kirjallisten töiden tekemistä sekä työn suunnittelua ja toteutusta (mm. Kinnula & Palmu, 2021; Koistinen Luosto, 2022; Naukkarinen, 2009). 

Psykologian asiantuntijuutta koskevassa kirjallisuudessa pohditaan yksilön henkilökohtaisten piirteiden merkitystä. Psykologien asiantuntijoiden toivotaan omaavan ja ilmaisevan tiettyjä arvoja, kuten rehellisyyttä, rohkeutta, moninaisuuden hyväksymistä ja tiedostamista, vastuullisuutta, inhimillisyyttä, sekä eettistä suhtautumista paitsi asiakkaisiin myös itseen (Kinnula & Palmu, 2021). 

Harjoittelukokemus on varmuudella auttanut minua matkalla asiantuntijaksi kehittymisessä. Tekniset taidot ja tiedot ovat päässeet kehittymään, samoin kuin henkilökohtaiset piirteetkin. Itsevarmuus on kasvanut harjoittelun alusta, vaikka ajoittain epävarmuuden tuntemukset ja ajatukset ajoittain nostavat päätään. Itsemyötätunnon kokeminen sekä epävarmuuden ja keskeneräisyyden hyväksyminen ovat myös päässeet kehittymään harjoittelun aikana. Olen kuitenkin sitoutunut vielä kehittämään näitä sekä monia muita taitoja entisestään koko työurani ajan.

Mistä psykologin asiantuntijuuden voi loppujen lopuksi katsoa koostuvan? Mistä hyvät psykologit on tehty? Mikä on asiantuntijuutta? Täysin varmaa, yhtenäistä tai tyhjentävää vastausta on todennäköisesti mahdoton saada. Viime kädessä jokainen joutuu pohtimaan, mitä asiantuntijuus on itselle.”

Kirjoittaja on valmistunut psykologiksi Itä-Suomen yliopistosta kesällä 2024. 

Lue myös: Työharjoittelu on turvallinen kasvun paikka psykologian opiskelijalle