Ainejärjestöt – identiteetin luojat ja psykologiyhteisöjen rakentajat

Kahteen aikaisempaan opiskeluvuoteen verrattuna olen tänä syksynä ollut täysin uudenlaisessa tilanteessa. Olen viettänyt todennäköisesti yhtä paljon aikaa, ellen jopa enemmänkin, tien päällä Suomen kaupunkeja kierrellessä kuin kotonani tai kampuksella. Tämä on tarjonnut minulle uniikin perspektiivin psykologian opiskelijoiden opiskelijaelämiin ja -kulttuureihin ja niiden eroavuuksiin ja yhtäläisyyksiin.

Psykologian opiskelijoiden ainejärjestöjen kirjon monipuolisuus on mahdollistanut sen, että kullekin ainejärjestölle on pystynyt muodostumaan täysin uniikki identiteetti. Joidenkin ainejärjestöjen meno on rempseämpää, jotkut ovat parhaimpaan biletykseen erikoistuneita (tietäjät tietää), jotkut hyvinkin asiallisia ja jotkut ainejärjestöt ovat niin hauskoja, että en voi kuvailla niitä millään muulla sanalla kuin ”meemikäs”. On jotenkin jopa kaunista, kuinka tällaista opiskelijakulttuurin diversiteettiä pystyy esiintymään yhden tieteenalan sisällä.  

Vaikka näitä eroavaisuuksia tulee juhlia ja arvostaa, ei tule missään nimessä aliarvioida psykologian opiskelijoiden samankaltaisuuksia. Jokaisella kaupunkireissullani olen aina tuntenut suurta kotoisuuden tunnetta, sillä psykologian opiskelijoita yhdistää jokin perustavanlaatuinen tekijä, jota en osaa sanoittaa kovinkaan tarkasti. Sitä voisi mahdollisesti pyrkiä kuvailemaan jonkinlaisena optimismina, lämpönä tai puhtaana ihmisrakkautena ja elämänilona, mutta tämäkään kuvaus ei onnistu täydellisesti kiteyttämään tätä ”psykologian opiskelijuutta”. Parhaiten tämä yhteinen tekijä tiivistyi fuksitapahtuma SPOLskiksessa, jossa jokaisesta joukkueesta kirjaimellisesti huokui se, että nämä ihmiset ovat tosiasiallisesti psykologian opiskelijoita. 

Ainejärjestöjä voidaan pitää eräänlaisena psykologiyhteisöjen esiasteena. Kuten paikallisyhdistykset ja Psykologiliitto tulevaisuudessa, kokoavat ainejärjestötkin kollegoita viettämään aikaa keskenään ja rakentamaan sen jäsenten yhteistä identiteettiä. Voikin ehkä olla, että tämä aikaisemmin mainittu yhteinen ”psykologian opiskelijuus” on peräisin juuri tästä ainejärjestöjen ja tulevien ammatillisten psykologiyhteisöjen samankaltaisuudesta. Ehkä psykologian opiskelijuus ja siihen kuuluvat piirteet ovatkin täten vain tulevan psykologiuden piirteiden esiasteita!

Tämän sekavahkon höpöttelyn voisikin siis tiivistää seuraavaan lauseeseen: ainejärjestöt ovat mahtavia yhteisöllisyyden ja identiteetin rakentajia. En malta odottaa, että pääsen taas nauttimaan kanssaopiskelijoideni upeasta seurasta ja kehittymään samalla kohti tulevaa yhteistä psykologiuttamme.

Kirjoittaja on psykologian opiskelija ja Suomen Psykologiliiton opiskelijapromoottori.