Hyvinvointialueille siirtyminen tuo koulupsykologeille haasteita ja mahdollisuuksia

Etelä-Savo on suurehko alue: Mikkeli, Pieksämäki, Savonlinna sekä yhdeksän kuntaa. Uudistuksessa on siis mahdollista saada iso kollegajoukko. Laissa on määritelty uudeksi mitoitukseksi 780 oppilasta/psykologi, mikä tekee mahdolliseksi käydä psykologityöhön järkevän työmäärän kanssa. 

Alueen koulupsykologit ovat jo muutaman kerran kokoontuneet suunnittelemaan tulevaa, ja ilmassa on uudenlaista tulevaisuudenuskoa. Savonlinnan kouluviraston päällikön Mikko Ripatin mielestä tavoitteena voisi olla jopa oppilas- ja opiskelijahuollon mallihyvinvointialueen muodostaminen.

Koulupsykologit tukevat opiskeluhyvinvointia ja psyykkistä terveyttä, eivät ole poistamassa sairautta. Kouluissa ja oppilaitoksissa psykologin on mahdollista tukea opettajia heidän työssään ja luoda psykologista näkökulmaa eri tilanteisiin. Oppilaitoksessa on mahdollista ketterästi kokeilla erilaisia tukikeinoja, ja työtä on jakamassa iso joukko muita ammattilaisia. Työ on myös vaihtelevaa: on tutkimusta, tukikeskusteluja ja verkostoja. 

Psykologian opiskelijoita askarruttavat tulevaisuuden työhön liittyvät toiveet ja odotukset. Kuinka rakentaa itselleen merkityksellistä ja omannäköistä psykologin työtä? Aloittelevalle koulupsykologille ehkä ensimmäisenä mieleen nousee huoli työn kuormittavuudesta. Millaiset mahdollisuudet tälle ulkopuolelta ylipäänsä annetaan? 

Voimaa kollegoiden yhteisöstä

Tarvitaan joustavuutta, muutosvalmiutta, luovuutta ja jaettua inspiraatiota kollegoiden kesken. Pienillä paikkakunnilla ihmiset tulevat hyvinkin tutuiksi ja tiivis yhteistyö muodostuu helpommaksi. Matalan kynnyksen tuen hakemiseen tulisi työpaikalla kannustaa ja luoda avoimen keskustelun työkulttuuria. Kilpailukykyistä palkkatasoa ja laadukasta työnohjausta sekä yksilö- että ryhmätasolla ei sovi unohtaa. Työ pitää räätälöidä itselle sopivaksi.

Koulupsykologin ympärillä on laaja verkosto, joka koostuu lapsista, nuorista, heidän perheistään, koulukuraattoreista, opettajista ja muusta koulun henkilökunnasta. Tämä tuo väistämättä mukanaan perspektiiviä. Koulupsykologina pääsee vaikuttamaan ennaltaehkäisevästi juuri siellä, missä lapset ja nuoret viettävät suurimman osan ajasta: koulussa.

Uudessa hyvinvointialueessa laajan alueen koulupsykologit tulevat kollegoiksi. Tällä on suuri merkitys entisen järjestelmän ehkä yksin puurtamisen ongelmiin. Nostamalla vahvemmin esiin tällaisen työntekijätilanteen mahdollisuuksia saataisiin toivottavasti rohkaistua nuoria psykologeja hakeutumaan niille paikkakunnille töihin, joissa työntekijöitä on vähemmän. Nuorille koulupsykologeille muutos voikin olla hyödyllinen mahdollisuus: ei yksinäistä puurtamista vaan liittyminen tukea antavaan kollegayhteisöön.

Ulla Sopanen, koulupsykologi, Mikkeli
Henriikka Suojanen, psykologiharjoittelija, Savonlinna
Martti Muttonen, koulupsykologi, Savonlinna
Etelä-Savon tulevan hyvinvointialueen koulupsykologit